(Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta on muuten mainio kirja, joka kannattaa ilman muuta lukea.) (Minä muuten kerran, eräällä foorumilla, ajauduin herra Jääskeläisen kanssa keskusteluun mainostuksesta. Jälkikäteen olen katunut asiaa hurjasti, koska luullakseni sanoin turhan tiukasti, ja rehellisesti puhuen, taisin olla tosi pöljä.) (En kyllä tiedä, olisinko katunut asiaa niin hurjasti jos Lumikko ei olisi niin mainio kirja.)
Takaisin Suomuun. Suomu on varmaan lähinnä nuortenkirja, jota ehkä voisi pitää vaihtoehtoisena historiana. Suomu käyttää hyväkseen fantasia- ja vampyyrielementtejä, mutta ei aivan perinteisesti. Mitään yksiselitteisen pahaa kirjassa ei esimerkiksi näytä olevan. Toisaalta joissakin kohdissa esimerkiksi henkilöiden motiivit jäävät hieman auki.Mitä sitten tykkäsin? Tykkäsin, kyllä, kovasti - jos nyt en aivan hurmaantunut. Kirja koostuu päähenkilö Oonan kirjeistä isälleen, ja vaikka enimmäkseen ratkaisu toimii hyvin, välillä se tuntuu hieman epäuskottavalta. Silti, Oonan tausta selviää pikku hiljaa kirjeiden myötä, ja se on lähes yhtä kiinnostava kuin kirjan nykyhetki. Oona on kyllä hyvinkin uskottava hahmo, eikä kirjeiden kanssa tule kertaakaan sellaista älä-nyt-viitsi -oloa, jossa kirjoittaja kuvailee asioita joita vastaanottajan ilman muuta pitäisi tietää.
Tykkäsin Suomussa myös kovasti siitä, että se otti tuttuja elementtejä ja käsitteli niitä omalla tavallaan ja ympäristössä, johon harvemmin varsinkaan nuortenkirjoja sijoitetaan.
No comments:
Post a Comment