Tutkitaanpa ensin kirjojen nimiä:- Kitty and the Midnight Hour
- Kitty Goes to Washington
- Kitty Takes a Holiday
- Kitty and the Silver Bullet
Vampyyri- ja ihmissusijutut on nyt kerrassaan kuuminta hottia genressä. Anita Blake on tunnettu vampiirinmetsästäjätär jonka seikkailuista kirjoittaa eräs rouva Hamilton. Viimeisen vuoden aikana olen lukenut myös Patricia Briggsin tarinoita Mercedes-neidistä, joka ei ole ihmissusi vaan jonkinlainen skinwalker (siis voi muuttua kojootiksi.) Muitakin on. Mutta Kitty Norville on eka joka kolahtaa ihan tosissaan. (Buffya lukuunottamatta tietenkin.)
Anitasta ja Mercysta tuli molemmista vähän vaivautunut olo. Ihan kuin kirjailija kirjoittaisi omaa fantasiaansa kaikkien luettavaksi. Sekä Anita että Mercy ovat kerrassaan ihmeellisiä ja miehet tappelevat heistä, mikäli eivät palvo maata sankarittarien jalkojen alla. Sittemmin kävi ilmi, että tällaiselle kirjoitustyylille on ihan termikin, Mary Sue. Minua ei kirjallisuuskritiikki niin kiinnosta, mutta tällaisesta mary-sueismista tulee vähän vaivautunut olo. Kuin olisi tirkistelemässä jotakuta.
Ihmissusi Kitty ei - ainakaan minusta - ole tippaakaan Mary Sue. Kittyn ihmissuhteet eivät ole mitenkään itsestäänselvyyksiä, eikä Kittyn elämä ole sen helpompaa tai naurettavasti vaikeampaa kuin tavallisten tallaajien. Kitty jopa kehtaa haluta hieman mainetta ja kunniaa silloin tällöin.
Sen lisäksi Kitty törmää ilmiöihin, jotka ovat merkittäviä sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla. Esimerkiksi kakkososassa käsitellään yksilön oikeuksia; myöhemmin sarjassa tulee vastaan esimerkiksi lapsettomuutta ja läheisen sairastumista. Eikä helppoja ratkaisuja ole. Kirjojen juoni tuntui joko läheiseltä tai muutoin uskottavalta - siis sikäli kun vampyyrit ja ihmissudet ikinä voivat tuntua uskottavilta - ja Kittyn kehitys on ainakin näiden parin ensimmäisen kirjan ajan aika selvää.
Kaiken tämän lisäksi Kitty on ihan kauhean viihdyttävä ja hauska. Me likes.
2 comments:
Joo, Mary Sue, tai purple prose. Mary Sue on etenkin rpg-piireissä tunnettu termi. Sillä viitataan pelaajiin, jotka tekee superihmeellisiä ja kauniita ja parhaita ja ihanimpia ja palvotuimpia ja käsittämättömän traagisilla tarinoilla varustettuja ja muutenkin lähinnä sanoilla LIIKAA KAIKKEA-hahmoja, ja joita pelinjohtajat yleisesti ottaen paheksuvat ja yrittävät johdatella lähemmäs sitä mitä roolipelaaminen oikeastaan on.
Pelottavaa että ne saa kirjojakin julkaistua. :/
Mary Sue on munsta mahdollisesti hyödyllisin kirjallisuusaiheisin termi ikinä :D
vielä pelottavampaa on nähdäkseni se, että kirjojen julkaisun lisäksi niitä kirjoja fanittaa vaikka kuinka moni :-/
Post a Comment