Askarruttavin kysymys, joka kirjasta jäi vaivaamaan on seuraava: mistä lohikäärmeet ovat löytäneet tarpeeksi laajoja luolia kaupunkien perustamiseen?Koska jalka-metri -konversiot eivät suju tuosta noin vaan, minulla ei ole aavistustakaan, kuinka isoja otukset oikeasti olivat.
Kirja kertoo perheestä ja juoni on samaan tapaan jännittävän vauhdikas kuin vaikkapa Austenin kirjojen juonet ovat jännittäviä ja vauhdikkaita. Kirja on silti mainio ja mukaansatempaava.
Millainen olisi yhteiskunta, jonka jäsenet ovat lohikäärmeitä? Lohikäärmeet osaavat lentää ja syöstä tulta - kaikki tosin eivät osaa, eivätkä kaikki saa. Palvelijoiden siivet sidotaan. Lisäksi lohikäärmeet kasvavat isoksi vain syömällä toisia lohikäärmeitä. Ylä- ja alaluokkien erot tulevatkin näkyviin siinä, kellä on mahdollisuus - ja oikeus - syödä kuolleita lohikäärmeitä. Tai alamittaisia mutta eläviä. Naaraslohikäärmeillä ei ole kynsiä, ja he ovatkin riippuvaisia suojelusta - oman paikan etsiminen yhteiskunnassa on kirjassa yhtä kiperä kysymys kuin joissakin Austeneissa, joita olen lukenut.
Minusta TaC oli ihan tavattoman hyvä - jos se nyt saa vain 4/5 pistettä tai tähteä tai mitävaan, se johtuu siitä, ettei se kuitenkaan, syystä tai toisesta, ollut ihan yhtä hyvä kuin aikaisemmin lukemani Waltonin Farthing.
No comments:
Post a Comment