...repeat after me

Charles de Lint on ollut viime aikoina minulle vähän vaikea kirjailija. Osa CdL:n kirjoista on niin mahtavia, että henki salpautuu, ja loput ovat niitä edellisiä uudelleen kirjoitettuina. Aikoinaan esimerkiksi ihastuin kauheasti Forests of the Heartiin (joka kyllä saattoi olla uudelleenkirjoitus mutta minulle oli ensikosketus) ja hamstrasin kaiken mitä de Lintin tuotannosta käsiini sain. Kirja kirjalta suhtauduin koko tyyppiin laimeammin, kunnes yhtäkkiä kirjastosta tuli vastaan The Blue Girl, joka oli vaihtelun vuoksi erinomainen.

Nyt oli vuorossa Little (Grrl) Lost, joka tuntui valitettavasti sinisen tytön toistolta. Auts. Sopii myös teineille. Tai ehkä pelkästään teineille.
En jaksa jorista siitä enempää; jos hyvä urbaani fantasia kiinnostaa, FotH tai TBG ovat molemmat varteenotettavia, ja pääkaupunkiseudun asukkaat löytävät ne sitäpaitsi kirjastostaan.

Sen sijaan huomautan, että yksi tai kaksi de Lintin kirjaa kannattaa hyvinkin tsekata, mutta tauko on pidettävä heti kun juonen- ja sanankäänteet alkavat tuntua ennalta tutuilta.