Ostin juuri äänikirjan (ämpeekolmosena, en fyysisenä tallenteena). Kaikkeen sitä ihminen haksahtaakin.
Kävelen koiran kanssa aika tavalla, ja voin vakuuttaa, että omien ajatusten seura alkaa tympäistä noin viidensadan kilometrin jälkeen (puhutaan vuositasolla.) Musiikkiakaan ei ihan aina jaksa kuunnella, ja viimeiset pari-kolmesataa kilometriä olenkin viihdyttänyt itseäni Tukevasti ilmassa -ohjelman vanhoilla episodeilla.
Luulen silti, että teen itselleni palveluksen jos en ryöstökalasta ohjelman back catalogissa (voiko sanoa back catalogissa?), sillä paras annostus ohjelmalle lienee "muutamia kertoja viikossa", ei "muutamia kertoja päivässä" - osaan osan anekdooteista jo ulkoa. (Kaikkien onneksi anekdootit ovat hyviä ja minua on helppo viihdyttää.)
Hankin kävelylenkkien tueksi nyt siis Audible-saitilta* Charlaine Harrisin vampyyrisarjaa - tiedättehän, sitä, jolle lupasin antaa toisen mahdollisuuden. Juoni on ilmeisesti täsmälleen duplikoitu Harrisin vampyyrisarjaan perustuvan True Bloodin toisen kauden juoneksi. Tässä kaikessa tuntui vielä kaksi tuntia sitten olevan järkeä.
Nyt painin kuitenkin itselleni jossain määrin merkityksellisen kysymyksen kanssa. Jos kuuntelen edellä mainitun Living Dead in Dallas -kirjan, voinko sanoa lukeneeni sen?
Missä ovat radiofilosofit kun heitä tarvittaisiin?
* Amazonin omistama. Jos Akateeminen ei ole kiinnostunut, voin ottaa sponsoridiilin myös Amazonin kanssa - onhan tätä ilmaista mainontaa ehditty taas harrastaakin.
2 comments:
jep, voit sanoa lukeneesi sen.
Aanikirjoissa on se ongelma etta jos niita kuuntelee liian lyhyissa paloissa alle vartti), niin takaisin kirjaan paaseminen kestaan suuren osan ajasta. Kuuntelin the word is flat kirjan aanikirjana ajaessani noin 12 minsan matkaa toihin ja takaisin, ja about puolet ajasta meni kelailessa kirjaa eteen taakse, jotta aivot sai samalle aaltopituudelle kirjan sisallon/kohdan kanssa. Kuunteleminen pitais aina lopettaa johonkin loogiseen kohtaan, eika keskelle jotain pidempaa ajatusta.
tänks. mua kyllä vieläkin vähän epäilyttää, voinko sanoa lukemiseksi - mutta yllättävän kirjamainen kokemus kyllä oli, kun kävin tuossa äsken lenkillä koira Lokin kanssa.
(jostain syystä True Blood -sarja, ja tää kirja, aiheuttaa tarpeen kasata nimien eteen määritteitä. vampyyri Bill, koira Loki ja vuorovaikutussuunnittelija Liina.)
otin muuten neuvostasi vaarin ja kuuntelin saman tien puoltoista tuntia. kaipaan silti jotain kirjanmerkkitoimintoa ipodiin - on tietty mahdollista, että siinä on kirjanmerkkitoiminto, mutta en kai mä nyt mitään ohjeita rupee lukemaan :D
Post a Comment