Skin Hunger (ja ihan vähän vielä e-kirjoista, kohta lopetan, lupaan)

Eksyin jotenkin Klaava-nimiselle saitille, jossa oli lyhyt juttu siitä, minkä William Gibson toivoisi olevan kirjan tulevaisuus. Gibson kuvailee lyhyesti print-on-demand -konseptin, ja tästä muistuikin mieleeni, että print-on-demand on monella tapaa ehdoton suosikkini kirjan tulevaisuudeksi. Print-on-demandissa painoksen ei tarvitsisi koskaan loppua, koska haluttu kirja tulostettaisiin asiakkaalle suoraan kirjakaupassa - yhden kappaleen painoksen voisi siis ottaa koska vaan. Fiksua ja ihanaa, sillä formaattiongelmat olisivat historiaa, painoksen liian suuri koko ei olisi kustantajalle ongelma ja pieni mutta tänään hyvin kärttyisä Liina saisi käpälöitäväkseen kirjan.

Me ollaan Williamin kanssa niin samoilla linjoilla.

Paperisesta kirjasta tulikin kelvollinen mutta jokseenkin suunnittelematon aasinsilta siihen, että ei se paperikaan aina niin hyvä juttu ole. Kathleen Dueyn Skin Hunger -kirjan paperi on ainakin kovakantisessa painoksessa ihan kamalaa. Kovaa ja karheaa ja teräväreunaista - taktiiliset ominaisuudet ovat järisyttävän huonot. Kirjan lukeminen oli yllättävän epämiellyttävä kokemus paperin vuoksi - olisitteko uskoneet?*

Skin Hunger seuraa kahta tarinan linjaa. Ensimmäisessä Sadima, jonka äiti kuoli synnytykseen, matkustaa isoon kaupunkiin kiinnostavan pojan perässä. Kiinnostava poika, eräs Franklin, on nimittäin saanut selville Sadiman suuren salaisuuden - Sadima kommunikoi eläinten kanssa - ja haluaa ystävänsä Somissin kanssa tutkia asiaa enemmänkin. Pojat kun yrittävät herättää velhouden taidon taas henkiin. Toisessa linjassa Hahp, vuosisatoja myöhemmin, joutuu vastoin tahtoaan velhojen kouluun - ja nyt ei puhuta mistään Tylypahkasta.

SH oli aika vaikea kirja muutoinkin kuin paperin vuoksi. Se oli nimittäin hyvin synkkä, jopa julma (vaikkei siinä mitään äärimmäisen kamalaa tapahtunutkaan), ja tarinan kaikki käänteet tuntuivat olevan kaikkien päähenkilöiden kannalta huonompaan suuntaan. Toisaalta SH oli eri vaikuttava, eikä helppous tietenkään kirjalle mikään väistämätön etu ole.

Skin Hunger oli trilogian ensimmäinen osa, ja vaikka se oli erinomainen ensimmäinen osa, en ole ihan varma, onko minusta lukemaan seuraavia. Aika näyttää.


* Minä kyllä lapsena jaottelin koulukirjatkin sen mukaan, missä on kivalta tuntuva paperi ja missä kamalalta tuntuva.