Olin ajatellut kirjoittaa Brian Aldissin koko Helliconia-trilogiasta kerralla, mutta sitten kävi niin, että päätinkin siirtää yhteisniteen siihen pinoon, joka kiikutetaan kirjastoon ensi tilassa. Ai oliko ykkösosa, Helliconia Spring, niin huono muka? No ei ollut. Mutku.
Aldissin Helliconia-trilogia kuuluu siis scifin klassikoihin, ja kertoo planeetasta, jolla on kaksinkertainen vuodenkierto. Lyhyt kierto toimii vähän kuin Maassa, muttei juuri vaikuta planeetan lämpötilanvaihteluihin. Pitkä kierto sen sijaan kestää 3000 Maan vuotta, ja sinä aikana planeetan varsinaiset vuodenajat vaihtelevat ja kulttuurit syntyvät - ja kuolevat.
Helliconia Spring kertoo siis useiden sukupolvien matkan talvesta kevääseen. Kun ilmasto muuttuu keväisemmäksi, muutostahti kiihtyy niin, että vanhat paikalliset ihmiset jupisevat kiihtyneinä siitä, miten heidän nuoruudessaan tuossakin oli kyllä jäätä eikä mitään vettä. Samalla juuri ja juuri hengissä sinnitellyt kyläpahanen vaurastuu, ja alkaa hapuilla kohti muita hallintorakenteita kuin vahvimman laki.
HS oli tosi hyvä, ja huikean visionäärinen, mutta melkoisen raskasta luettavaa. Lopputrilogia matkustaa lukemattomana takaisin kirjastoon, kun useamman kuukauden* eteisen pöydällä odotellut nide (josta seuraavaa osaa oli jopa vähän aloitettu ja sitten jätetty kesken - harvinaista minulle) aiheutti lähinnä epätoivon, ei innostuksen, fiiliksiä. Ehkä sitten joskus toiste - nyt päätin olla itselleni armollinen. Ja kuka tietää, ehkä se sieltä kirjastosta lähtee jonkun arvostavamman tahon matkaan?
Myönnetään. Pitäisi lukea enemmänkin genren klassikoita. Olkaa te fiksumpia?
* Olen kyllä uusinut sitä. Eikä siitä ollut varauksia. Ettette nyt ymmärrä väärin.
Aldissin Helliconia-trilogia kuuluu siis scifin klassikoihin, ja kertoo planeetasta, jolla on kaksinkertainen vuodenkierto. Lyhyt kierto toimii vähän kuin Maassa, muttei juuri vaikuta planeetan lämpötilanvaihteluihin. Pitkä kierto sen sijaan kestää 3000 Maan vuotta, ja sinä aikana planeetan varsinaiset vuodenajat vaihtelevat ja kulttuurit syntyvät - ja kuolevat.
Helliconia Spring kertoo siis useiden sukupolvien matkan talvesta kevääseen. Kun ilmasto muuttuu keväisemmäksi, muutostahti kiihtyy niin, että vanhat paikalliset ihmiset jupisevat kiihtyneinä siitä, miten heidän nuoruudessaan tuossakin oli kyllä jäätä eikä mitään vettä. Samalla juuri ja juuri hengissä sinnitellyt kyläpahanen vaurastuu, ja alkaa hapuilla kohti muita hallintorakenteita kuin vahvimman laki.
HS oli tosi hyvä, ja huikean visionäärinen, mutta melkoisen raskasta luettavaa. Lopputrilogia matkustaa lukemattomana takaisin kirjastoon, kun useamman kuukauden* eteisen pöydällä odotellut nide (josta seuraavaa osaa oli jopa vähän aloitettu ja sitten jätetty kesken - harvinaista minulle) aiheutti lähinnä epätoivon, ei innostuksen, fiiliksiä. Ehkä sitten joskus toiste - nyt päätin olla itselleni armollinen. Ja kuka tietää, ehkä se sieltä kirjastosta lähtee jonkun arvostavamman tahon matkaan?
Myönnetään. Pitäisi lukea enemmänkin genren klassikoita. Olkaa te fiksumpia?
* Olen kyllä uusinut sitä. Eikä siitä ollut varauksia. Ettette nyt ymmärrä väärin.
3 comments:
Heh, joskus käy noin :-)
Juuri tuota Heliconia-sarjaa en ole Aldissilta lukenut... eikä kyllä tullut mitään kiusausta juttusikaan perusteella! (ja se on hyvä, hirveä kasa lukemattomia kirjoja -)
Tuttu sarja sieltä kasarilta. Tuli luettuna nuorempana silloin kun Tammi käänsi koko sarjan. Ja yllätys, en muista siitä mitään...Pitäisiköhän kokeilla uudestaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Helliconian_kev%C3%A4t.jpg
Booksy, apua, tulikohan nyt liikaa suomittua :D Olihan siinä siis paljon hyvääkin; mutta joo. Ehkä kaivan noi Artsin mainitsemat suomennokset, jospa ne uppoaisi jotenkin liukkaammin :D
Artsi en siis tosiaan ees tajunnut, että noi on suomennettu :D Jos luet uusiksi, kerro mitä pidit - ois kiinnostavaa kuulla. Ja apua, miten kasari kansi - en tiedä onko noi mustat Kirjayhtymän scifisarjan kannet kaameita vai hienoja. Sen muistan, että kirjaston kappaleet noista on aina jotenkin kauhean tahmeita.
Post a Comment