NONNI. Nyt, kun Suzanne Collinsin Mockingjay eli Matkijanärhi on ollut kaupoissa selvälle suomenkielelle* käännettynä vasta vajaat viisi kuukautta, voisin vihdoin rustata ajatukseni kirjasta.
Jälkikäteen en jaksa tajuta, miksi ennakkotilasin Mockingjayn eri rumalla kannella ja odotin tilaustani kuin kuuta nousevaa vain lukeakseni sen vasta (paljon nätimpikantisen) suomennoksen ilmestyttyä mm. kirjastoihin. Sivukirjastolaisilla varmaan viiraa päästä. Mutta sen voin sanoa, että kun ennen joulua selkä oli niin kipeä, että vietin päiväni lattialla maaten Panacod-huuruissa (oli kovaa, kylmää ja aika tokkuraista, kiitos vain kysymästä), toimi Mockingjay jonkinlaisena lohtukirjallisuutena. Paitsi, ettei se ole juuri lainkaan lohdullinen.
Kirjan alussa Katniss on hoidossa kapinallisella 13. alueella maan alla, ja fyysisten haavojensa nuolemisen lisäksi Katniss yrittää saada - osin ystävänsä Galen avustuksella - päänsäkin kuntoon. Kapinalliset haluavat leipoa päähenkilöstä vallankumouksen keulakuvaa, mutta Katnissilla on vaikeuksia hyväksyä rooliaan, etenkin kun Peeta, kanssakilpailija ja pelastaja, jäi loukkuun pääkaupunki Capitoliin. (Niin, oletan, että kahden ekan kirjan tapahtumat ovat tuttuja; jos eivät ole niin kipin kapin kirjastoon tai kirjakauppaan.)
Mockingjay oli hyvä. Tosi hyvä. Mainio lopetus trilogialle, ja vaikka kirjan sävy oli jotenkin odottamattoman synkkä, se toimi. Helppoja vastauksia ei vaikeissa tilanteissa ole, mutta joskus aikakin auttaa.
Toivottavasti Collins jatkaa kirjoittamista. Ja äkkiä sittenkin.
* En ole lukenut käännöstä, en tiedä tasosta mitään.
Jälkikäteen en jaksa tajuta, miksi ennakkotilasin Mockingjayn eri rumalla kannella ja odotin tilaustani kuin kuuta nousevaa vain lukeakseni sen vasta (paljon nätimpikantisen) suomennoksen ilmestyttyä mm. kirjastoihin. Sivukirjastolaisilla varmaan viiraa päästä. Mutta sen voin sanoa, että kun ennen joulua selkä oli niin kipeä, että vietin päiväni lattialla maaten Panacod-huuruissa (oli kovaa, kylmää ja aika tokkuraista, kiitos vain kysymästä), toimi Mockingjay jonkinlaisena lohtukirjallisuutena. Paitsi, ettei se ole juuri lainkaan lohdullinen.
Kirjan alussa Katniss on hoidossa kapinallisella 13. alueella maan alla, ja fyysisten haavojensa nuolemisen lisäksi Katniss yrittää saada - osin ystävänsä Galen avustuksella - päänsäkin kuntoon. Kapinalliset haluavat leipoa päähenkilöstä vallankumouksen keulakuvaa, mutta Katnissilla on vaikeuksia hyväksyä rooliaan, etenkin kun Peeta, kanssakilpailija ja pelastaja, jäi loukkuun pääkaupunki Capitoliin. (Niin, oletan, että kahden ekan kirjan tapahtumat ovat tuttuja; jos eivät ole niin kipin kapin kirjastoon tai kirjakauppaan.)
Mockingjay oli hyvä. Tosi hyvä. Mainio lopetus trilogialle, ja vaikka kirjan sävy oli jotenkin odottamattoman synkkä, se toimi. Helppoja vastauksia ei vaikeissa tilanteissa ole, mutta joskus aikakin auttaa.
Toivottavasti Collins jatkaa kirjoittamista. Ja äkkiä sittenkin.
* En ole lukenut käännöstä, en tiedä tasosta mitään.
No comments:
Post a Comment