Näkymätön

Maailma meinasi loppua kun luin joulukuussa Paul Austerin Näkymättömän. Kehuskelin tällä isäpuolelleni ("Luin kerrankin aikuisten kirjan") mutta hän ei vaikuttanut lainkaan niin imponoidulta kuin eittämättä olisi pitänyt. Totesi vain, että heidän (ts. hänen ja äitini) suosittelemansa kirjat yleensä ovat lukemisen arvoisia. Minä odotin vähintään fanfaaria ja liikutuksen värinää äänessä.

Kokemus oli sinänsä oikein myönteinen. Auster on varmasti maineensa veroinen kirjailija. Näkymättömässä päähenkilö Adam kirjoittaa romaania nuoruudestaan (tarkemmin sanottuna vuodesta 1967) jolloin hänen maailmankuvansa järkkyy erään kohtaamisen vuoksi. Tämä kohtaaminen, jonka seurauksia Adam jahtaa Pariisiin asti, ei lopulta jätä Adamia koskaan rauhaan.

Kirja oli paikoin - etenkin juonenkäänteiden puolesta - tosi hämmentävä. Ihan tosissaan ei oikein tiennyt, mitä siitä olisi pitänyt ajatella. Kirjassa on kuitenkin monia kertojia, ja on ihan selvää, että päähenkilö Adam voi olla rehellinen, epärehellinen tai huonomuistinen - lukijallekin jää siis lopulta epäselväksi, mikä on totuus. Tässä piili iso osa kirjan viehätyksestä - ainakin minulle. Kirja oli oikein mukavaa luettavaa sikälikin, että siihen oli helppo uppoutua. Suosittelen muillekin, jotka haluavat välillä vilkaista, mitä genren ulkopuolella tapahtuu.