Yllätyin hieman, kun Michael Flynnin The January Dancer paljastui täysiveriseksi avaruusoopperaksi. Flynniltä aiemmin (ennen Sivukirjastoa) lukemani teos, Eifelheim, oli nimittäin tosi eri tyyppinen. Molemmat lukemisen arvoisia, mutta itseäni TJD miellytti enemmän.
The January Dancerissa kaukaiselta planeetalta löytyy muinaisten jälkeensä jättämiä esineitä, joista planeetalle korjaustoimenpiteisiin laskeutunut kapteeni January miehistöineen pitää yhden. Tämä esine, Dancer, vaihtaa omistajaa oikullisesti ja kulkee kädestä toiseen, samalla kun huhut sen ilmaantumisesta kulkevat universumin halki ja kiinnostuneet osapuolet alkavat jahdata sitä.
Vaikka TJD ei ollut välttämättä kovin helposti mukaansatempaavaa tekstiä, kun siihen pääsi sisälle, kirja todella alkoi kiehtoa. Sitäpaitsi, jälleen hieman yllättäen, se oli aika hauska - muistikuvani Eifelheimista olivat suunnilleen luokkaa "erinomainen joskin kuivahko". Huonoina - tai vähemmän hyvinä - puolina mainittakoon perusteellinen pohjustaminen. Flynn käyttää paljon tilaa kuvaillakseen tapahtumia tai miljöitä joilla ei ole suoraa vaikutusta tarinan lopputulokseen. Pätkät saattavat olla kiinnostavia, mutta suoraviivaista seikkailua kaipaavia moinen saattaa ärsyttää. Kirjan ainoahko naishahmo on sitäpaitsi yhtä kiinnostava kuin jäädytetty lahna. Itse kuitenkin viihdyin TJD:in parissa ongelmitta.
The January Dancerissa kaukaiselta planeetalta löytyy muinaisten jälkeensä jättämiä esineitä, joista planeetalle korjaustoimenpiteisiin laskeutunut kapteeni January miehistöineen pitää yhden. Tämä esine, Dancer, vaihtaa omistajaa oikullisesti ja kulkee kädestä toiseen, samalla kun huhut sen ilmaantumisesta kulkevat universumin halki ja kiinnostuneet osapuolet alkavat jahdata sitä.
Vaikka TJD ei ollut välttämättä kovin helposti mukaansatempaavaa tekstiä, kun siihen pääsi sisälle, kirja todella alkoi kiehtoa. Sitäpaitsi, jälleen hieman yllättäen, se oli aika hauska - muistikuvani Eifelheimista olivat suunnilleen luokkaa "erinomainen joskin kuivahko". Huonoina - tai vähemmän hyvinä - puolina mainittakoon perusteellinen pohjustaminen. Flynn käyttää paljon tilaa kuvaillakseen tapahtumia tai miljöitä joilla ei ole suoraa vaikutusta tarinan lopputulokseen. Pätkät saattavat olla kiinnostavia, mutta suoraviivaista seikkailua kaipaavia moinen saattaa ärsyttää. Kirjan ainoahko naishahmo on sitäpaitsi yhtä kiinnostava kuin jäädytetty lahna. Itse kuitenkin viihdyin TJD:in parissa ongelmitta.
No comments:
Post a Comment