13/01/2012

Vapaus

Viimeinen viime vuoden puolella lukemani kirja oli Jonathan Franzenin Vapaus, ja kylläpäs kirjavuosi tosiaan loppui hienosti.


Vapaus opetti myös nöyryyttä - kaksi päivää ennen joulua ajattelin "lukaista" Vapauden alta pois, sehän on suomennettukin, ja käännöskirjoissa nyt ei kauan nokka tuhise. Pari päivää ennen uuden vuoden aattoa luin Vapauden viimeisiä sivuja auton takapenkillä moottoritiellä kännykän valossa saadakseni kirjan seuraavalle arvostavalle lukijalle. Se siitä lukaisusta.

Vapaus kertoo erään perheen tarinan, mutta en mene juoneen sen kummemmin - ei se siitä miksikään muutu ja teidän pitäisi sitäpaitsi lukea Vapaus itse. Vapaus on juuri sellainen kirja, johon pitää joulun aikaan uppoutua - pitkä ja kiehtova tarina. Mutta on se tietenkin muutakin, ja osa siitä muusta tuli selväksi vasta myöhemmin.

Vapaus nimenä tuntui ensialkuun hieman hämmentävältä, kunnes jossain vaiheessa tajusin yhden kirjan pääteemoista - ainakin omiin silmiini - olevan vapaus tuhoavana voimana. Vapauden tehdä mitä vain, seurauksista (itselle, kanssaihmisille tai ympäristölle) viis. Tämähän on keskustelu, johon silloin tällöin törmää netissä - osa keskustelijoista kannattaa tätä vapautta kiivaasti, holhousyhteiskuntaa vastustaen. Itse en ole (etenkään nyt, kirjan luettuani) varma siitä, voiko kaikkien vapauksien menetyksistä puhua holhouksena - jos emme osaa käyttää vapauksiamme vastuullisesti, olemmeko todella ne ansainneet?

Franzen, jonka kuvaaman perheen isä työskentelee ympäristön pelastamiseksi, käsittelee näitä vapauksia ennen kaikkea lastenhankinnan vapauden kautta, mutta nostaa esiin muitakin esimerkkejä. Vapaustematiikan ohella kirjailija ottaa kantaa - jokseenkin purevasti, jos minulta kysytte - muihinkin ajan ilmiöihin, mutta jälkikäteen on sanottava, että eniten mietittävää ja pureksittavaa olen itse saanut vapauden ja vastuun pohdiskelusta.

(Jos lastenhankinnan tematiikka mietityttää, kannattaa ehkä lukea myös Kevin Kellyn What Technology Wants, jota en lakkaa mainostamasta IKINÄ ja jonka mukaan väestönkasvu ei ole pelkästään negatiivinen ilmiö, vaan jossain määrin myös vaatimus innovatiivisuuden ylläpidolle.)

No, kirjallisesti Franzen on melkoinen velho. On äärettömän kiehtovaa huomata, miten käsittämättömän eri tavalla kirjan päähenkilöistä yksi - ehkä eniten esille nouseva Patty - itsensä masennuksen kourissa näkee ja verrata sitä siihen, miten muut Pattyn näkevät. Sen lisäksi, että tämä antaa aiheen miettiä sitä masentuneen ihmisen keskivertoa realistisempaa minäkuvaa, josta on silloin tällöin uutisoitu - me muut kai tuppaamme näkemään itsemme hieman todellisuutta positiivisemmin - on myös kiinnostava pohtia sitä aukkoa, joka on kokemamme minän ja muiden näkemän minän välillä.

Vapaus ei siis ainakaan minulle ollut vain kiehtova ja mukaansatempaava romsku vaan antoi myös ajattelemisen aihetta. Kaikkea sitä!

5 comments:

Linnea / pigeonnaire said...

Mahtava arvio, kiitos. Koen saaneeni tietää tarpeeksi kirjasta halutakseni lukea sen vaikket juonesta mitään sanonutkaan. Tai kyllä minä siitä jotain jo tiesin, mutta voisin ihan hyvin tämän perusteella lähteä lukemaan.

Vapaus on kyllä ehdottoman kiinnostava teema ja juuri sen monitahoisuus, että kuinka vapaa sitä itse haluaa olla, mitä vapaus tuo tullessaan ja niin päin pois. Jos tämä kirja auttaa jokaista miettimään sitä tahollaan, niin hyvä. Minä odotan tätä yhä kasvavalla kiinnostuksella.

Booksy said...

Enpäs nyt uskalla lukea juttuasi, kun aion kohta lukea kirjan... mutta gubernaattorin tavoin palaan, toivottavasti järeä mielipidetykki kainalossa.

Liina said...

Linnea, mahtavaa jos arviosta oli iloa! Toivottavasti ei tapahdu sellaista Suuret Odotukset -ilmiötä, että itse kirja onkin pettymys - luotan kyllä siihen, että ei ole.

Olen vähän huono kirjoittamaan juonisynopsiksia muutenkin kun, no, olen laiska, ja toisaalta kirjan yleisfiilis on minusta ehkä olennaisempi.

Olen samaa mieltä tuosta teeman kiinnostavuudesta - ja samalla vaikeudesta!

Booksy hahaa! Voin kuvitella, miten olet sormien välistä kurkkien yrittänyt löytää kommentteihin linkkiä :D

Odotan paluutasi asiaankuuluvalla vavistuksella!

Artsi said...

Ei, ei ja ei.Älä vaan sano että olet lipsumassa kohti kirjallisuuden mukavan hempeisiin genreihin. Toivottavasti scifi ja fantasia tulee takaisin :)

Liina said...

Haha :D Pidätän kyllä oikeuden lukea ihan mitä huvittaa - ja amerikkalainen keskiluokkainen yhteiskunta käy reaalifantasiasta ainakin mulle - mutta ei tää nyt vielä kovin iso askel ole spefin ulkopuolelle ;)

Sun iloksi tilastoin ehkä viime vuonna luettujen genre- ja ei-genrekirjojen suhteen, kunhan sinne asti pääsen.