09/05/2011

The Thousand Autumns of Jacob de Zoet ja vähän muutakin

Seuraa Sivukirjastolle harvinainen telkkarivinkki, eikä tämä nyt koske viime viikolla alkanutta Game of Thronesia (josta kyllä pidin). Yle Teema nimittäin esittää neliosaisen dokumenttisarjan Virtuaalivallankumous, josta ainakin ensimmäisen osan perusteella pidin kovasti; jos mahdollista, vielä enemmän kuin Game of Thronesista. Ensimmäinen osa pureutui netin syntyvaiheisiin, mutta ei niinkään tekniseltä vaan ideologiselta kannalta, ja sepäs vasta olikin mielenkiintoista. Löysin tietenkin itsestäni pienen, barrikadeille vapauden puolesta nousevan hippiaktivistin, jopa siinä määrin, että hieman hävettää tuutata nettiin kaikkea tuubaa epämääräisten mielipiteiden (vapaassa jakelussa etenkin Facebookissa) ja blogien muodossa samalla kun Keniassa blogosfääri toimii nyt jo kuin zombikirja Feed lähitulevaisuutta spekuloi, antaen äänen sille, mitä perinteinen media ei käsittele. Kannattaa siis katsoa - vaikka ensimmäinen osa meni jo, niin onhan meillä Yle Areena. Sinne vain klik. Ja jatkossa, kuulkaa, selviää mm. se, miten Google oikeasti tekee rahaa (no, minä toivotan myös spekulaation tervetulleeksi.)

Sitten pikainen tervehdys Tukholmasta, jossa Sivukirjaston edustajisto miinus koira piipahtivat kuuntelemassa rokkia ja tutustumassa Gamla staniksi kutsutun turistirysän nähdäkseni ainoaan vierailun arvoiseen paikkaan, SF Bokhandeliin. Oli lämmintä ja Kindle osoitti voimansa sekä laitteena että Android-applikaationa.

Ja lopuksi vielä tiedottaisin, että suhtaudun David Mitchelliin huomattavasti myötämielisemmin luettuani herran uusimman teoksen The Thousand Autumns of Jacob de Zoet.
 

TTAoJdZ kertoo Jacobista, joka Hollannin kauppakomppanian mukana päätyy 1700-luvun viime vuosina Japanin rannikolle ylläpitämään kauppasuhteita kahden valtion välillä. Asia on helpommin sanottu kuin tehty, sillä Japani on valtiona laittanut rajat kiinni tuosta noin vaan, ja homma tietysti vielä mutkistuu kun Jacob iskee silmänsä hollantilaislääkärin paikalliseen oppi...tyttäreen, Oritoon. Orito kuitenkin joutuu kyseenalaisia riittejä harjoittavan luostarin nunnapuolelle vastoin tahtoaan, ja tästä kaikesta seuraa jotain, mikä ei ole ollenkaan perinteinen seikkailu, vaan tarina joka kaikessa epäloogisuudessaan ja, samalla, jatkuvuudessaan, muistuttaa kovasti elämää ja sitä, miten asiat yleensä järjestyvät, jos nyt hyvin harvoin kuten niiden toivoisi järjestyvän.

Kirjassa oli paljon hyvää; alun jälkeen se tempaisi mukaansa, oli jotenkin aito, ja hauskakin vielä. Jos nyt jotain natkuttamista pitää löytää - ja pitäähän minun, koska en kuitenkaan rakastunut kirjaan, ja koska paremmasta tiedostani huolimatta luulen olevani looginen otus, jonka tulee perustella tunteensa (saatte nauraa) - oli se paikoin hieman raskassoutuinen. Silti, jos haluaa käyttää sanaa "kudelma", se sopii minusta jopa paremmin TTAoJdZ:iin kuin aiemmin lukemaani Pilvikartastoon - vaikutelma kudelmasta on kypsempi, vähemmän pakotettu. Suosittelen.

2 comments:

Raija said...

Kiitos Virtuaalivallankumous-linkistä! Todella mielenkiintoinen dokumentti. Pitää katsoa loputkin osat. Herätti paljon ajatuksia ja vaikka olen elänyt kaikki www-kehityksen vaiheet, minun on vaikea ymmärtää miten paljon viimeisen 15 vuoden aikana vapaa verkko on muokannut käyttäytymistä ja ajatusmaailmaa, edes omalta kannaltani. Ehkä siihen pitää ottaa enemmän etäisyyttä ennen kuin sen voi ymmärtääkään.

Mielenkiintoista dokumentissa oli myös kyberavaruus-termin käyttö. Science fiction voi parhaimmillaan olla osa yhteiskunnallista muutosta ja luoda uusia käsitteitä.

Liina said...

ihanaa, jos siitä oli iloa! musta se oli jotenkin yllättävän koukuttava ja kiehtova dokumentti - odotan melko innolla seuraavia jaksoja. BBC:n sivuilla oli vielä lisämateriaalia, jos niitä jaksaa ja haluaa katsoa (itse tuskin jaksan, mutta etenkin avoimuuden näkökulmasta ihailtavaa - kuka tahansa voi käydä katsomassa, miten haastatteluita on dokumentaristien toimesta tulkittu.)

olet varmasti oikeassa tuosta etäisyysasiasta. nythän on taas muodikasta surra sitä, mitä sosiaalinen media aivoille tekee, mutta en oikein usko minkään olevan niin yksinkertaista, hyvässä tai pahassa. ehkä myöhemmin näemme.