Zendegi

Pysytään Lähi-Idässä. Minulla ei ollut minkäänlaista hajua siitä, mistä Greg Eganin uutuusteos Zendegi kertoo - edellinen lukemani, Incandescence, oli kaikkea muuta kuin mitä odotin mutta sellaisena huikea. Zendegin kanssa yritin pitää samaa yllätysmomenttia yllä, mutta ihan vastaavaan huikaisevuuteen ei päästy.

Jostain syystä Eganin kirjojen ulkoasu ei vetoa. Katsokaa nyt, miten ankea kansi, ja miten ankea typografia kirjailijan nimen kohdalla.

Zendegi kertoo Martinista, australialaistoimittajasta, joka päätyy lähitulevaisuuden Iraniin, rakastuu ja jää maahan, sekä paluumuuttaja ja aivotutkija Nasimista, joka keksii, miten luoda tekoälyjä, jotka mallintavat kohdettaan hyvin tarkasti. Näitä proxyja istutetaan Iranin suosituimpaan - mutta muualla horjuvaan - virtuaalimaailma Zendegiin. Sitten Martin kuulee, ettei hän ehkä elä nähdäkseen poikansa kasvavan aikuiseksi, ja kohtaa vaikean kysymyksen: miten varmistaa, että pojalla kaikesta huolimatta olisi isän tuki aikuistumisen vaikean tehtävän aikana?

Zendegi oli hieman surumielinen eikä kovinkaan toiveikas kuvaus virtuaalimaailmoista ja tekoälystä. Se kysyy, aiheellisesti, mitä on olla ihminen, ja lasketaanko ihmiseksi myös tekoäly, jolle on annettu ihmisen ominaisuudet. Entäs mitä tapahtuu tekoälylle, joka on virheellinen, tai sellaiselle joka ymmärtää olevansa lopulta ihmisten armoilla oleva virtuaalikonstruktio?

Oman kiinnostavan mausteensa Zendegiin tulee miljööstä, mutta siinä missä The Dervish Housen Istanbul oli suorastaan viettelevä, on Zendegin Iran kylmä ja pölyinen eikä houkuttele vierailulle. En myöskään varsinaisesti ihastunut päähenkilöihin, mutta Zendegin pohdinta ihmisyydestä oli paikoin niin kylmäävän hienoa, että lopulta tuomitsin kirjan neljän tähden arvoiseksi.

Zendegi on muuten persiaa ja tarkoittaa elämää. Kaunis sana.