11/05/2012

Chime

Päättelin jo ennakolta, että Franny Billingsleyn Chime on takuulla melkoista höttöä. Ihan itse, kansikuvaa katsomalla. Ei sillä, ettenkö olisi ilahtunut väärässä olemisesta, mutta - miksi kannen typykän pitää olla tuollainen passiivinen makoilija, kun kirjan kertoja on kaikkea muuta?


Olen muistaakseni lukenut Billingsleyltä jotain aiemminkin, mutten kuollakseenikaan muista kirjasta muuta kuin että se oli ehkä ihan hyvä. Hyvä kun nimen. Onneksi nykyään on tämä blogi, niin voi myöhemmin kätevästi tarkistaa, mitä on ollut jostain mieltä.

Chime oli siis oikeasti vallan mainio tarina nuorista kaksostytöistä, joiden isä on etäinen ja rakastettu äitipuoli on kuollut. Kaksosista toinen, Briony, tietää olevansa noita (kiitos äitipuolen) ja syyttää itseään äitipuolensa kuoleman lisäksi myös siitä, että sisar Rose on hieman outo. Pikkukaupungissa, jossa tytöt asuvat, rakennetaan rautatietä Lontooseen, kuivataan soita ja otetaan vastaan nuori miesvieras Eldric, jonka kanssa Briony ystävystyy (tietenkin.) Soilla tapahtuvista muutoksista eivät kuitenkaan pidä metsissä ja soilla asustavat olennot, jotka vaativat Brionyltä tiukkoja toimia.

Se juonesta. Minusta Chime oli ihana, koska kertojaminä Briony oli ihana - sarkastinen etenkin itseään kohtaan, hurmaava ja läheisiään kovasti rakastava. Erityisplussa siitä, että Brionyn ja Eldricin hiljalleen syttyvä rakkaus kasvaa uskottavasti ystävyydestä - kovin usein etenkin nuorille suunnatussa fantasiassa rakkaus on suorastaan käsky kohtalon, ja jos jotain ystävyyttä mukana onkin, lukijalla on usein asiasta vain kirjailijan sana. Billingsley saa kuitenkin nuoret nauramaan uskottavasti yhdessä - ja lukijan siinä sivussa myös.

6 comments:

Hanna Takala said...

Kirjojen kannet pettävät suuntaan tai toiseen varsin usein: sekä etu- että takakansissa on näitä harhalaukauksia eksynyt ;) Multa jäis tämä kannen perusteella kyllä ottamatta mukaani.

Liina said...

Et ole ollenkaan väärässä :D Sen takia olenkin oikeastaan siirtynyt kansien perusteella lukijasta muiden arvioiden perusteella lukevaksi. Esimerkiksi Locus-lehden arvioiden.

Silti, kulmakarvat nousivat kun tämän Locuksen innostamana kirjastosta kotiin kannoin.

Linnea / pigeonnaire said...

Hölpyrä kansi mutta kuulostaa kyllä kivalta, laitan tämän pinterestiin talteen etten unohda. Jee!

Hyvää viikonloppua!

Liina said...

Pinterest onkin aika hyvä tapa merkkailla kirjoja! Itse teen listoja. Loputtomia listoja. Puuh.

Iloista loppuviikkistä sinne kanssa :D

Oona / Lopunajan lauseet said...

Jee, kirja jossa suhteet syntyvät insta-lovea uskottavammin! Jo tuon takia taidan lisätä teoksen lukulistalleni. En nimittäin voi sietää sitä valitettavan suosittua teinikirjojen kaavaa, jossa päähenkilöt yhdestä hönkäyksestä tajuavat, että tässäpä meikän sielunkumppani! Useampikin muuten ihan kelpo kirja on palautunut hyllyyn murinoiden säestyksellä moisen hölmöilyn takia.

Liina said...

Insta-love, mahtava termi :D Mä en kanssa kestä sitä, että katseet kohtaavat ja sähkövirrat kulkevat kehojen läpi. Sormet pois pistorasiasta kele.