Rule 34 kuuluu seuraavasti: If it exists, there is porn of it.
Strossin sääntö kolmenelosen mukaan nimetyssä kirjassa päähenkilö, poliisitar Liz Cavanagh, vetää yksikköä, joka selvittää nettirikollisuutta - eritoten meemejä ja niihin liittyviä ongelmia Skotlannissa parinkymmenen vuoden päässä tulevaisuudessa. Maailma näyttää aika lailla erilaiselta, ja pikkurikolliset ovat löytäneet uusia tapoja ansaita ... ja sitten Liz törmää johonkin hieman epäilyttävään: ihmisiä alkaa kuolla tavoilla, joka saa koko homman muistuttamaan eräänlaista meemiä.
Stross käy tapahtumia läpi useamman henkilön perspektiivistä, joten vaikka ylläolevassa juonikuvauksessa on mainittu lähinnä poliisin kulma, henkilöitä on useampia. Juoni on kumminkin niin kirotun monimutkainen, että sen yhteenveto tässä olisi ajanhukkaa - nopeammin luette kirjan itse - ja sitäpaitsi koko hommaa oli hieman vaikea hahmottaakin. Kun takakansi laskeutui viimeisen sivun jälkeen kiinni, en ollut aivan varma, olinko tajunnut homman oikein, mutten myöskään piitannut asiasta aivan tarpeeksi pohtiakseni sitä enempää.
En kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi viihtynyt. Strossin tulevaisuudenkuva on kiinnostava ja teksti toimii, joten tämän lukee ongelmitta lähitulevaisuuteen sijoittuvana vauhdikkaana .. trillerinä? En ole varma, voiko sanaa trilleri tässä yhteydessä käyttää, mutta saatte varmaan ajatuksesta kiinni.
Strossin sääntö kolmenelosen mukaan nimetyssä kirjassa päähenkilö, poliisitar Liz Cavanagh, vetää yksikköä, joka selvittää nettirikollisuutta - eritoten meemejä ja niihin liittyviä ongelmia Skotlannissa parinkymmenen vuoden päässä tulevaisuudessa. Maailma näyttää aika lailla erilaiselta, ja pikkurikolliset ovat löytäneet uusia tapoja ansaita ... ja sitten Liz törmää johonkin hieman epäilyttävään: ihmisiä alkaa kuolla tavoilla, joka saa koko homman muistuttamaan eräänlaista meemiä.
Stross käy tapahtumia läpi useamman henkilön perspektiivistä, joten vaikka ylläolevassa juonikuvauksessa on mainittu lähinnä poliisin kulma, henkilöitä on useampia. Juoni on kumminkin niin kirotun monimutkainen, että sen yhteenveto tässä olisi ajanhukkaa - nopeammin luette kirjan itse - ja sitäpaitsi koko hommaa oli hieman vaikea hahmottaakin. Kun takakansi laskeutui viimeisen sivun jälkeen kiinni, en ollut aivan varma, olinko tajunnut homman oikein, mutten myöskään piitannut asiasta aivan tarpeeksi pohtiakseni sitä enempää.
En kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi viihtynyt. Strossin tulevaisuudenkuva on kiinnostava ja teksti toimii, joten tämän lukee ongelmitta lähitulevaisuuteen sijoittuvana vauhdikkaana .. trillerinä? En ole varma, voiko sanaa trilleri tässä yhteydessä käyttää, mutta saatte varmaan ajatuksesta kiinni.
No comments:
Post a Comment