Olen lukenut taannoin Michael Swanwickia, enkä ollut aivan vaikuttunut. Suomennettu Rautalohikäärmeen tytär oli kai vähän liian outo, ja vähän liian sitä sun tätä, mutta nyt, nyt ... olen itse muuttunut tai aika on muuttunut. Outo miellyttää.
Dancing with Bears toimiikin ihan mainiosti, vaikka epäilen hieman, että itse luettuna se olisi toiminut paremmin kuin itse kuunneltuna. No, niin tai näin, DwB on Darger and Surplus -sarjan jatkumoa. Tässä kohdassa lienee aiheellista tunnustaa, ettei ainakaan minulla ollut hajuakaan, keitä ovat Surplus ja Darger, mutta piankos se selvisi: tyypit ovat huijareita, jotka ovat tulevaisuuden maailmassa matkalla kohti Moskovaa mukanaan karavaani Bagdadin kalifilta. Vastaan sattuu muutama murhanhimoinen robotti, useampi salajuoni, seitsemän Bysantin helmeä ja sitä rataa. Surplus on sitäpaitsi geenimodattu koira, joka kävelee kuin ihminen.
Kirja sijoittuu siis kauas kauniin tulevaisuuden tuolle puolen, ja miljöö on kiehtova monestakin syystä. Ensinnäkin Swanwickin tulevaisuusvisio on herkullinen. Toiseksi tulevaisuuden Venäjä on muikeaa vaihtelua anglosaksisen fantasian kentässä. Suosikkikohtani olikin se, jossa Darger löytää Moskovasta kaksikon salaisen kohteen: maailman parhaaksi sanotun kirjaston. Hykerryttävää, mutta myös tuskallista. Miksen minä ole siellä?
Nyt vain pitäisi päättää, haaliako käsiinsä vanhemmat Darger and Surplus -kirjat vai jäädä vain paatuneesti odottamaan uusia.
Dancing with Bears toimiikin ihan mainiosti, vaikka epäilen hieman, että itse luettuna se olisi toiminut paremmin kuin itse kuunneltuna. No, niin tai näin, DwB on Darger and Surplus -sarjan jatkumoa. Tässä kohdassa lienee aiheellista tunnustaa, ettei ainakaan minulla ollut hajuakaan, keitä ovat Surplus ja Darger, mutta piankos se selvisi: tyypit ovat huijareita, jotka ovat tulevaisuuden maailmassa matkalla kohti Moskovaa mukanaan karavaani Bagdadin kalifilta. Vastaan sattuu muutama murhanhimoinen robotti, useampi salajuoni, seitsemän Bysantin helmeä ja sitä rataa. Surplus on sitäpaitsi geenimodattu koira, joka kävelee kuin ihminen.
Kirja sijoittuu siis kauas kauniin tulevaisuuden tuolle puolen, ja miljöö on kiehtova monestakin syystä. Ensinnäkin Swanwickin tulevaisuusvisio on herkullinen. Toiseksi tulevaisuuden Venäjä on muikeaa vaihtelua anglosaksisen fantasian kentässä. Suosikkikohtani olikin se, jossa Darger löytää Moskovasta kaksikon salaisen kohteen: maailman parhaaksi sanotun kirjaston. Hykerryttävää, mutta myös tuskallista. Miksen minä ole siellä?
Nyt vain pitäisi päättää, haaliako käsiinsä vanhemmat Darger and Surplus -kirjat vai jäädä vain paatuneesti odottamaan uusia.
4 comments:
"geenimodattu koira, joka kävelee kuin ihminen"? Siis jos olisin koira, tuo olisi ehkä viimeinen modaus jota toivoisin... ;-)
(Woof! Arf!)
Tuli vahingossa tuplana. Poistin ylimääräisen kommentin ja tulin tekemään tuoreen ylimääräisen kommentin. Digijalanjälkeni on karannut käsistä!
:D Sun digijalanjälki voisi mun puolesta olla vaikka kuinkakin iso.
Ja joo, ymmärrän mainiosti koiranäkemyksesi. Surplus on muutenkin hahmona niin ihmismäinen, että koiran kuono tuntuu ehkä hieman päälleliimatulta, mutta sivuutetaan se nyt kun muuten viihdyin.
Post a Comment