Suunnilleen kaikki sanomisen arvoinen Random Riggsin opuksesta Miss Peregrine's Home for Peculiar Children liekin jo sanottu, joten hyppään suoraan omiin fiiliksiini.
- Ammattitaitoisen vastarannankiiskin - bloggaajanne - opuksen valokuvat jättivät jääkylmäksi. Juttu tuntui kuvataidekouluprojektilta, jota aloittelin lukioiässä. Enkä tällä tarkoita, että "kuka tahansa olisi voinut tehdä tuon" - varmasti ei olisi, ja kun sanoin "aloittelin", todella tarkoitan aloittelua (kesken jäi viikossa, vaikka minä sentään laskin rimaa maan tasalle ja kaivelin kirjaston valokuvauskirjoja.) Tarkoitan, että minusta teoksen valokuvasato oli täsmälleen yhtä epäkiinnostavaa, sulkasatoista ja sekavaa kuin omani. Itse asiassa, koska teos oli osittain kirjoitettu kuvien ympärille, niistä tuntui olevan jopa aktiivisesti haittaa. Valokuvien selostaminen oli sekä ärsyttävää että (epäilen) kahlitsevaa sekä itse tekstin että juonen kannalta.
- Kirja on ihan muuta kuin mitä kannen synkeä valokuva lupaa - itse asiassa kyseessä on aika iisi nuorten romsku, jossa on aikaparadoksi. Aikaparadoksista tietänette mielipiteeni, joten ei siitä sen enempää. Juoni, joka oli jotakuinkin peruskauraa, ei ollut se, jonka halusin lukea, joten seikkailun vetävyyttä vähensi kärttyisä pettymyksen tunne.
- Kirjan neiti Peregrine oli hyytävä eukko. Aivan hirveä. Jos tälle jatkoa piisaa, soisin, että jatko-osissa keskityttäisiin neiti Peregrinen kerrassaan epäilyttäviin toimiin.
Niin että tavallaan joo, mutta sitten kuitenkaan ei. Helppolukuinen, sopivan viihdyttävä ja asetettuihin* odotuksiin kompastuva.
* Kirjan tai allekirjoittaneen toimesta asetettuihin odotuksiin. Syytän molempia.
8 comments:
Minä kyllä pidin kirjan kuvista, mutta ennakko-odotuksille en minäkään saanut vastinetta. Pettymys :/
Hahaa, hauska arvio. Antamistasi pisteistä päätellen arvioit kirjan samanarvoiseksi kuin minäkin, mutta minä taisin pitää huomattavasti enemmän. :D Juoni on kirjan heikoin lenkki - tai Riggsin kirjoitustaito, voisin sanoa. Mutta minä pidin valokuvista. Pidän vanhoista valokuvista, vaikka niissä olisi pelkkä yksittäinen ihminen ilman mitään erikoista. Ja jos kuvat ovat oikeasti "vanhoja", kuten Riggs väittää, niin 1900-luvun alun kuvamanipulaatioissa on jotain liikuttavan suloista.
Minä siis pidin kirjasta, mutta en aio lukea jatko-osia. :)
Heh, Maija ja Katja - olen itse asiassa lukenut teidän molempien mainiot arviot kirjasta, ja siksi katsoinkin voivani itse alittaa riman :D
Mä ymmärrän kuvista pitämisen yleisesti ja näen vielä, miksi noista kuvista pitää erityisesti - tykkään itsekin vanhoista valokuvista. Mua riipi ehkä niistä muodostunut kokoelma, joka tuntui osiensa summaa pienemmältä - yksittäiset osat sinänsä olisivat olleet mahtavia katsella. Ja vielä mahtavampia olisivat olleet osana alkuperäistä tarinaansa.
Hauskaa kyllä se, miten erilaisia näkökulmia tästä saa irti!
Kamalaa, teidän arvioinne muodostavat yhdessä niin uteliaisuutta herättävän kokonaisuuden, että kohta pitää lukea tämä perhanan kirja ihan vain oman mielipiteen muodostaakseen... ei siis ole toistaiseksi lukulistalla; kuulosti jotenkin liian epämääräiseltä minusta.
(Kansi ja nimi ovat tosin erinomaisia; hermostuttavan karmivia!)
Liina, minä en ole vielä tästä saanut tekstiä blogiin asti, mutta kiva kuulla, että luvassa on mainio arvio ;)
Maija, hups! :D Okei, olen lukenut Katjan ja JONKUN mainion arvion kirjasta, ja olin toki ihan varma, että se joku olit sinä, koska pidän sun blogista - ja luottavaisesti odotan mainiota arviota nytkin ;)
Booksy, meh, möh, en nyt tiedä. Minusta elämä saattaa ehkä olla liian lyhyt tälle. Jälkikäteen en tajua, miksi annoin sille kolme tähteä.
Ärsyttää ja harmittaa koko ajan enemmän, että näin tämän kiinnostavan näköisen kirjan kirjaston uutuushyllyssä ja jätin sen sinne :( Silloin ei vielä ollut näkynyt yhtään arviota blogistaniassa, joten ei ollut suosituksia puoleen tai toiseen. Nyt se on tietenkin jatkuvasti menossa, varaamaan en kuitenkaan ala... Eli yksinkertaistettuna aion lukea, joskus.
Ymmärrän kantasi - mutta kyllä tätä ilmankin elämä jatkuu :)
Post a Comment