En tiedä, miten aina onnistun päätymään tähän samaan suohon, mutta reippaan Sivukirjasto-backlogin putsauksen jälkeen (huhtikuussa) annoin itselleni hieman hengähdysaikaa, ja nyt se samainen backlog pullistelee taas yli äyräidensä. Luen nopeammin kuin viitsin blogata.
No, niin - sarjan loppuosan saatte luultavasti yhtenä tai kahtena könttäpostauksena, mutta tässä vielä oman postauksensa saava Garth Nixin Keys to the Kingdom -sarjan kolmas osa, Drowned Wednesday.
DW kertoo Arthurin seikkailuista keskiviikkona maagisessa kuningaskunnassa. Treffit Hukkuneen Keskiviikon kanssa menevät hieman mönkään, mutta kun tapaaminen vihdoin saadaan järjestymään, selviää, että tällä kertaa apua kaipaa periaatteessa yhteistyöhaluinen Keskiviikko. Arthur käärii hihat ja lähtee pelastamaan perintöään ja viikonpäivistä kolmatta.
DW on kovasti merellinen seikkailu, ja vaikka alku oli hieman tukkoinen tällä(kin) kertaa, loppu rullasi eteenpäin vauhdikkaasti. Luulen, että alan lukijana joko kasvaa tai taantua sille tasolle, jossa suoraviivainen mutta hieman surrealistinen seikkailu vetoaa. (Ajattelen tätä mieluummin kasvuprosessina.)
Sarjan neljä seuraavaa osaa odottavat jo lukuvuoroaan, kiitos kirjastolaitoksen. (Uskoakseni kirjastolaitosta ei voi liiaksi kiitellä. Tämän ehkä tiesittekin.)
No, niin - sarjan loppuosan saatte luultavasti yhtenä tai kahtena könttäpostauksena, mutta tässä vielä oman postauksensa saava Garth Nixin Keys to the Kingdom -sarjan kolmas osa, Drowned Wednesday.
DW kertoo Arthurin seikkailuista keskiviikkona maagisessa kuningaskunnassa. Treffit Hukkuneen Keskiviikon kanssa menevät hieman mönkään, mutta kun tapaaminen vihdoin saadaan järjestymään, selviää, että tällä kertaa apua kaipaa periaatteessa yhteistyöhaluinen Keskiviikko. Arthur käärii hihat ja lähtee pelastamaan perintöään ja viikonpäivistä kolmatta.
DW on kovasti merellinen seikkailu, ja vaikka alku oli hieman tukkoinen tällä(kin) kertaa, loppu rullasi eteenpäin vauhdikkaasti. Luulen, että alan lukijana joko kasvaa tai taantua sille tasolle, jossa suoraviivainen mutta hieman surrealistinen seikkailu vetoaa. (Ajattelen tätä mieluummin kasvuprosessina.)
Sarjan neljä seuraavaa osaa odottavat jo lukuvuoroaan, kiitos kirjastolaitoksen. (Uskoakseni kirjastolaitosta ei voi liiaksi kiitellä. Tämän ehkä tiesittekin.)
No comments:
Post a Comment