Greg Bearin uutuutta, Hull Zero Threetä, mainostetaan trillerinä - mutta ei se tietenkään ollut oikein mitään sinnepäinkään, jos trillerin tarkoituksena nyt ylipäänsä on luoda jännitystä. Ei se mitään. HZT:llä oli muita ansioita.
HZT:n lähtökohta on yksinkertainen: mies herää avaruusaluksesta, kylmissään ja lähes yksin. Muut nukkuvat vielä, mutta hänet on herätetty - vaan miksi? Ja kuka hän oikeastaan on? Kuka on mystinen tyttö, joka hänet herätti, keitä ovat satunnaisesti tavatut muut matkustajat?
Ei juonesta sen enempää, koska HZT on oikeastaan matka, jonka aikana selvitetään vastauksia - pikkuhiljaa. Kirjassa parasta antia olivat nähdäkseni pohdinnat ihmisyyden luonteesta ylipäänsä, ja näitä pohdintoja käydään, kun selvitetään päähenkilön taustaa ja avaruusaluksen tarkoitusta ja historiaa. Pohdiskelu yhdistettynä Bearin kirjoitustyyliin nostavat HZT:n scifihömppäseikkailusta hieman korkeammalle tasolle - olkoonkin nyt, että kirjoitustyyli vaati ainakin allekirjoittaneelta melkoisesti keskittymistä syystä tai toisesta. Yksi näistä syistä saattoi tosin olla se, etten oikein saanut mitään irti siitä huolellisesta miljöön ja ympäristön satunnaisten hirviöiden kuvailusta, jota Bear antaumuksella harjoittaa. Hirviöt olivat sitäpaitsi aivan ennennäkemättömän epähirvittäviä, mikä saattoi puolestaan hyvinkin lätistää teoksen trilleriantia vielä entisestäänkin.
HZT:n lähtökohta on yksinkertainen: mies herää avaruusaluksesta, kylmissään ja lähes yksin. Muut nukkuvat vielä, mutta hänet on herätetty - vaan miksi? Ja kuka hän oikeastaan on? Kuka on mystinen tyttö, joka hänet herätti, keitä ovat satunnaisesti tavatut muut matkustajat?
Ei juonesta sen enempää, koska HZT on oikeastaan matka, jonka aikana selvitetään vastauksia - pikkuhiljaa. Kirjassa parasta antia olivat nähdäkseni pohdinnat ihmisyyden luonteesta ylipäänsä, ja näitä pohdintoja käydään, kun selvitetään päähenkilön taustaa ja avaruusaluksen tarkoitusta ja historiaa. Pohdiskelu yhdistettynä Bearin kirjoitustyyliin nostavat HZT:n scifihömppäseikkailusta hieman korkeammalle tasolle - olkoonkin nyt, että kirjoitustyyli vaati ainakin allekirjoittaneelta melkoisesti keskittymistä syystä tai toisesta. Yksi näistä syistä saattoi tosin olla se, etten oikein saanut mitään irti siitä huolellisesta miljöön ja ympäristön satunnaisten hirviöiden kuvailusta, jota Bear antaumuksella harjoittaa. Hirviöt olivat sitäpaitsi aivan ennennäkemättömän epähirvittäviä, mikä saattoi puolestaan hyvinkin lätistää teoksen trilleriantia vielä entisestäänkin.
2 comments:
Kuulostaa äärimmäisen kliseiseltä scifi-elokuvan kässäriltä. Tällaisesta on tehty pari vuotta sitten elokuvakin: Pandorum.
http://www.youtube.com/watch?v=PItZ-qr9jG8
Greg Bear on ärsyttävän tuttu kirjailijanimi, en vaan muista minkä kirjan yhteydestä. GB on nähtävästi sotkenut kätensä edesmenneeseen Asimovin Säätiö-sarjaankin, jota ei luonnollisesti voi käsittää.
haa, mä oon itse asiassa nähnyt Pandorumin (herra Sivukirjasto metsästää mulle kaiken elokuvamuotoisen scifikauhun, vaikka joskus, noin vuoden seurusteltuamme, se sanoikin ettei ollut ikinä tajunnut, että siitä voi valittaa, että tyttöystävä haluaa katsoa liikaa scifikauhuleffoja) ja odotin, jos rehellinen olen, itsekin jotain Pandorumin kaltaista HZT:ltä.
mutta ei se sitten ollut yhtään. osittain siksi, että HZT ei todellakaan ollut yhtään jännittävä. ehkä Bear ei ole kovin hyvä kirjoittamaan jännitystä? osittain siksi, että sick ship -teeman syitä ja seurauksia tarkasteltiin hieman syvemmin, ja se teki hommasta kiinnostavamman.
Säätiö-sarjaan sotkeutumisesta en tiedä mitään, mutten itsekään voi käsittää. klassikoille ei tehtailla jatko-osia PISTE.
Post a Comment