Olen lukenut Ursula K. Le Guinilta (voi että oli vaikea nimi kirjoitettavaksi tähän vaiheeseen viikkoa) lähinnä Maameren tarinoita, uusimman nuortenkirjasarjan ja Lavinian, joita kaikkia olen rakastanut kauheasti. Sen takia tuntuu vähän oudolta, etten ole koskenut rouvan scifiin pitkällä tikullakaan, vaikka se täyttää klassikon tunnusmerkit kevyesti. No, nyt sitten Avain on suomentanut varhaista Le Guinia; valinta, jonka epäilen salaa olevan finanssipoliittinen itsemurha - joskin arvokkaan päämäärän puolesta.
Rocannonin maailma on lyhyt tarina etnologi Rocannonista, joka on tutkimassa galaktisen sodan aikana kaukaista planeettaa jäädessään yhtäkkiä sinne jumiin: viholliset tuhoavat viestintälaitteet. Onneksi liittolaisissa löytyy.
En nyt mene juoneen sen syvemmin, koska Rocannonin maailma kannattaa ilman muuta lukea, ja juonesta saa toki parhaiten kiinni sillä tavalla. On kuitenkin suoraan sanottuna hieman hämmentävää, miten yksi ohut kirja voi olla tällainen sekoitus scifiä ja hyvinkin korkeaa fantasiaa - jotenkin on hankala sanoa Rocannonin maailman edustavan mitään yhtä tyylilajia. Välillä tuli mieleen pappa Tolkien - maailman kuvauksessa on samankaltaista lumoutumista.
Jollain tavalla Rm tuntuu heijastelevan myös aikaa, jona se on kirjoitettu. Vaikka Le Guin ei sorru saarnaamaan, näkyvät ajan aatteet tekstissä etenkin Rocannonin alkuperäiskansoja kunnioittavana asenteena.
Erityisbonus siitä, että Le Guin on uskaltanut lopettaa kirjansa juuri niin lyhyeen kuin on hyvältä tuntunut.
Rocannonin maailma on lyhyt tarina etnologi Rocannonista, joka on tutkimassa galaktisen sodan aikana kaukaista planeettaa jäädessään yhtäkkiä sinne jumiin: viholliset tuhoavat viestintälaitteet. Onneksi liittolaisissa löytyy.
En nyt mene juoneen sen syvemmin, koska Rocannonin maailma kannattaa ilman muuta lukea, ja juonesta saa toki parhaiten kiinni sillä tavalla. On kuitenkin suoraan sanottuna hieman hämmentävää, miten yksi ohut kirja voi olla tällainen sekoitus scifiä ja hyvinkin korkeaa fantasiaa - jotenkin on hankala sanoa Rocannonin maailman edustavan mitään yhtä tyylilajia. Välillä tuli mieleen pappa Tolkien - maailman kuvauksessa on samankaltaista lumoutumista.
Jollain tavalla Rm tuntuu heijastelevan myös aikaa, jona se on kirjoitettu. Vaikka Le Guin ei sorru saarnaamaan, näkyvät ajan aatteet tekstissä etenkin Rocannonin alkuperäiskansoja kunnioittavana asenteena.
Erityisbonus siitä, että Le Guin on uskaltanut lopettaa kirjansa juuri niin lyhyeen kuin on hyvältä tuntunut.
4 comments:
Le Guin on ollut aina hyvin omaehtoinen kirjailija, joskus enemmän, joskus vähemmän onnistuneesti. Rocannon on rohkea kirja, vaikkakaan ei täydellinen. Toivottavasti jatkat scifituotannon lukemista, hainilaisarja paranee edetessään.
Minullakin on vielä monta Le Guinia lukematta.
itse asiassa varmaan jatkankin! kiitos suosituksesta - ja sulta mä tän alunperinkin nappasin.
lähinnä en tajua, että miksi muka en lukisi myös Le Guinin scifiä kun pidän niin kovasti Le Guinin fantasiastakin...
Sait mut nyt sysättyä pitkälle nostalgiatripille kun tämän johdosta tilasin vantaalaisesta divarista Maameren tarinat-trilogian. Ei vaan, on UKLG kyllä ollut mielessä jo pitkään, joskus ala-asteella tuli viimeksi Ursulan kirjoja luettua. Kiitos siis taas.
:D en kadu hetkeäkään! ihanaa, jos löysit uudelleen Le Guinin :D
Post a Comment