Lauren Beukesin Zoo City oli hieno. Ja vähän ahdistava, koska Zoo Cityn maailma on kaikkea muuta kuin kovin kaunis.
Zoo Cityn päähenkilöllä, Zinzillä, on seuralaisenaan Laiskiainen. Ilmiö ei ole aivan uusi: 80-luvulta alkaen on rikollisten (tai ehkä syntisten) seuraksi ilmestynyt toteemieläin, ja jos sellaisen on sattunut saamaan, on ero eläimestä mahdotonta. Eläinseuralaiset tekevät kantajistaan (zoot) yhteiskunnan hylkiöitä, mutta ne myös antavat kantajilleen erityisiä taitoja, ja entinen pop-toimittaja, addikti ja rangaistusvanki Zinzi asuu slummissa ja käyttää taitojaan kadonneen omaisuuden etsimiseen. Omaisuuden, ei ihmisten - ei ennen kuin on pakko.
Zinzi on vaikea päähenkilö, siis siinä mielessä, että hänestä ei ole aivan helppo pitää, mutta häntä on kuitenkin helppo ymmärtää. Kovapintainen Zinzi joutuu etsimään tietään vaikeassa tilanteessa, ja sortuu usein tekemään asioita, joita mieluummin ei tekisi - ehkä Laiskiainen kuvaakin Zinzin laiskuutta tehdä vaikeita valintoja jos helpompiakin on tarjolla? Laiskiaisesta sen sijaan oli erityisen helppo pitää - jollain tasolla hätkähdyttävintä koko kirjassa oli muuten ihmisten julmuus toteemieläimiään kohtaan, vaikka ei sen varmaankaan pitäisi hätkähdyttää - ihmiset ovat hyvin julmia sekä itseään että eläimiä kohtaan, joten eihän julmuudessa, joka kohdistuu näiden kahden komboon, mitään kovin ihmeellistä ole?
Pidin kovasti Beukesin Etelä-Afrikasta - vaikka ympäristö oli aika raaka, se oli myös elävä ja hyvin kuvattu. Beukes ei kauheasti sorru selittämään toteemieläinten ilmiötä ja lukija joutuu muutoinkin olemaan tarkkaavainen pysyäkseen kärryillä tai ymmärtääkseen Beukesin maailmaa, mutta tämä tekee nähdäkseni kirjasta vain paremman - jollain tavallahan on hieman kummallista kun lukijalle selitetään juurta jaksain fiktiivisen maailman toimintaperiaatteet. ZC:ssä suurin osa selityksestä esitetään dokumenttien transkriptien tai kuvausten muodossa, ja näistä saakin ihan tarpeeksi irti pysyäkseen kyydissä.
ZC:n juoni oli ehkä paikoin sekavahko, mutta olennaisinta oli - ainakin itselleni, Laiskiaisen lisäksi - Zinzin kasvu.
Zoo Cityn päähenkilöllä, Zinzillä, on seuralaisenaan Laiskiainen. Ilmiö ei ole aivan uusi: 80-luvulta alkaen on rikollisten (tai ehkä syntisten) seuraksi ilmestynyt toteemieläin, ja jos sellaisen on sattunut saamaan, on ero eläimestä mahdotonta. Eläinseuralaiset tekevät kantajistaan (zoot) yhteiskunnan hylkiöitä, mutta ne myös antavat kantajilleen erityisiä taitoja, ja entinen pop-toimittaja, addikti ja rangaistusvanki Zinzi asuu slummissa ja käyttää taitojaan kadonneen omaisuuden etsimiseen. Omaisuuden, ei ihmisten - ei ennen kuin on pakko.
Zinzi on vaikea päähenkilö, siis siinä mielessä, että hänestä ei ole aivan helppo pitää, mutta häntä on kuitenkin helppo ymmärtää. Kovapintainen Zinzi joutuu etsimään tietään vaikeassa tilanteessa, ja sortuu usein tekemään asioita, joita mieluummin ei tekisi - ehkä Laiskiainen kuvaakin Zinzin laiskuutta tehdä vaikeita valintoja jos helpompiakin on tarjolla? Laiskiaisesta sen sijaan oli erityisen helppo pitää - jollain tasolla hätkähdyttävintä koko kirjassa oli muuten ihmisten julmuus toteemieläimiään kohtaan, vaikka ei sen varmaankaan pitäisi hätkähdyttää - ihmiset ovat hyvin julmia sekä itseään että eläimiä kohtaan, joten eihän julmuudessa, joka kohdistuu näiden kahden komboon, mitään kovin ihmeellistä ole?
Pidin kovasti Beukesin Etelä-Afrikasta - vaikka ympäristö oli aika raaka, se oli myös elävä ja hyvin kuvattu. Beukes ei kauheasti sorru selittämään toteemieläinten ilmiötä ja lukija joutuu muutoinkin olemaan tarkkaavainen pysyäkseen kärryillä tai ymmärtääkseen Beukesin maailmaa, mutta tämä tekee nähdäkseni kirjasta vain paremman - jollain tavallahan on hieman kummallista kun lukijalle selitetään juurta jaksain fiktiivisen maailman toimintaperiaatteet. ZC:ssä suurin osa selityksestä esitetään dokumenttien transkriptien tai kuvausten muodossa, ja näistä saakin ihan tarpeeksi irti pysyäkseen kyydissä.
ZC:n juoni oli ehkä paikoin sekavahko, mutta olennaisinta oli - ainakin itselleni, Laiskiaisen lisäksi - Zinzin kasvu.
4 comments:
Oookei. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, vaikkakaan ei täydelliseltä. Pidän edelleen lukulistalla.
ehdottomasti kannattaa!
Oho, ihan vieras kirja taas minulle. Kuulostaa mielenkiintoiselta, vaikkakin luulen, että tuo vaikeasti tykättävä päähenkilö voisi tehdä lukukokemuksesta aika erikoisen. Mikä siinä onkin, että kirjoissakin ihmisistä haluaisi pitää...?
Niin, ehkä ... en tiedä, voihan olla, että oikeasti tykkäsinkin Zinzistä ja silloin kai typäryydet, joihin Zinzi matkallaan sortui, tuntuivat ehkä rasittavammilta kuin tarkalleen ottaen muutoin olisi pitänyt. Tai sitten se, että Zinzi oli aika kova tyyppi, ja itse olen aika nössö, vaikutti.
Voi kun osaisin selittää - ehkä kyse on siitä, että päähenkilöltä toivoo sellaista moraalista rohkeutta, johon ei ehkä usko pystyvänsä? Tai ainakin minä :D
ZC oli kyllä sinänsä aika hyvä lukukokemus, suosittelen testaamaan jos törmäät siihen jossain :)
Post a Comment