Brenna Yovanoffin The Replacement oli jotenkin tosi suloinen, goottilaisessa ja synkässä hengessä.
Siis katsokaa nyt tuota kanttakin!
The Replacement kertoo vaihdokkaista Gentryn pikkukaupungin syksyssä. Doylen perheen teini-ikäinen poika, Mackie, sattuu nimittäin olemaan vaihdokkaista yksi - asia, joka kaupungissa on julkinen salaisuus. Salaisuus, josta ei koskaan puhuta, vaikka vaihdokkaita on ollut ennenkin. Sitten Mackien koulukaverin Taten pikkusisko ... vaihtuu, eikä Tate ole lainkaan valmis hyväksymään lammasmaisesti sisarensa kohtaloa.
Teinidraamoineen ja synkeine syksyineen TR on jotenkin jopa ... no, paikoin tuli mieleen maailman paras tv-sarja Buffy Vampyyrintappaja - vertaus on tosin sikäli hieman ontuva, ettei kirja päässyt (tai ehkä edes yrittänyt) samalle huumorin tasolle. Lukukokemus oli kuitenkin jotenkin tosi visuaalinen ja kirjan tyyli vetosi ainakin allekirjoittaneeseen. Kevythän tämä on, mutta onko se nyt niin vakava rikos?
Pakko kehaista kirjaa vielä sen verran, että vaihdokaskuviot ovat usein jotenkin hieman järjettömiä. Miksi kukaan haluaisi vaihtaa keijulapsia ihmisiin? Häh? Mutta Yovanoff onnistuu tuomaan koko soppaan jonkinlaista uskottavuutta.
En tule lukeneeksi useimpia kirjoja uusiksi, mutta voin kuvitella, että tämän voisin lukea joka vuosi keskellä synkeintä syksyä.
Siis katsokaa nyt tuota kanttakin!
The Replacement kertoo vaihdokkaista Gentryn pikkukaupungin syksyssä. Doylen perheen teini-ikäinen poika, Mackie, sattuu nimittäin olemaan vaihdokkaista yksi - asia, joka kaupungissa on julkinen salaisuus. Salaisuus, josta ei koskaan puhuta, vaikka vaihdokkaita on ollut ennenkin. Sitten Mackien koulukaverin Taten pikkusisko ... vaihtuu, eikä Tate ole lainkaan valmis hyväksymään lammasmaisesti sisarensa kohtaloa.
Teinidraamoineen ja synkeine syksyineen TR on jotenkin jopa ... no, paikoin tuli mieleen maailman paras tv-sarja Buffy Vampyyrintappaja - vertaus on tosin sikäli hieman ontuva, ettei kirja päässyt (tai ehkä edes yrittänyt) samalle huumorin tasolle. Lukukokemus oli kuitenkin jotenkin tosi visuaalinen ja kirjan tyyli vetosi ainakin allekirjoittaneeseen. Kevythän tämä on, mutta onko se nyt niin vakava rikos?
Pakko kehaista kirjaa vielä sen verran, että vaihdokaskuviot ovat usein jotenkin hieman järjettömiä. Miksi kukaan haluaisi vaihtaa keijulapsia ihmisiin? Häh? Mutta Yovanoff onnistuu tuomaan koko soppaan jonkinlaista uskottavuutta.
En tule lukeneeksi useimpia kirjoja uusiksi, mutta voin kuvitella, että tämän voisin lukea joka vuosi keskellä synkeintä syksyä.
2 comments:
Nojoo, yleensä yritän antaa kannen olla vaikuttamatta liikaa kirjavalintoihin, mutta sanotaan nyt, että tuo on kyllä omalla kohdallani jo vähän karkottava...
heh :D rautarojut on kai tarkoitettu kärryissä olevan suojaamiseen, lohduttaako se? :D
Post a Comment