Anu Holopainen on tähän asti ollut ainakin minulle tuttu nuortenkirjoista (joita luin parikymppisenä hieman nolostusta tuntien - aikansa guilty pleasure) - mutta Spefin 101 helmen joukossa on Holopaisen ensimmäinen aikuisille suunnattu kirja, Ilmeetön mies.
Jotenkin tuli sellainen olo, että Ilmeetöntä miestä olisi ollut hyvä hehkuttaa kustantajankin puolesta (vai olenko vain elänyt omassa kuplassani taas?) hieman enemmänkin. Kirja oli nimittäin mainio: se kertoo sairaalassa työskentelevästä Irmasta, joka törmää vallan omalaatuiseen naapuriinsa. Naapurin mies ei puhu, ei pukahda, mutta Irma haluaa kertoa miehelle elämäntarinansa, joka siis lukijallekin kirjan edetessä pikkuhiljaa aukeaa.
Hesarin arvio moitti kirjan tasapaksua tyyliä, mutta minä koin asian toisin - itse asiassa Holopaisen teksti oli minusta kovasti virkistävää - kielellisiä leikkejä ei ehkä löytynyt, mutta toisaalta kirja oli myös hyvin vaivattoman oloinen. (Koen äidinkielläni lukemisen nykyään usein raskaaksi, luullakseni siksi, että monet (kirjoitus- tai suomennos-) tyylit vaikuttavat jollain tavalla ... pakotetuilta. Ilmeetön mies olikin ainakin itselleni virkistävä osoitus siitä, että Sivukirjastossa lukija ja teksti voivat yhä kohdata myös ensimmäisellä kotimaisella.)
Ainoat valituksen aiheeni olivat Irman ex-miehen juoneen tuoma kuvio, joka jäi itselleni hieman epäselväksi, ja loppu, joka jätti kuitenkin sitten hieman kylmäksi huolellisesti rakennetun koukun jälkeen. Silti, oli ihan mahtavaa lukea näin laadukasta kotimaista reaalifantasiaa. Lisää tällaista s'il vous plaît.
2 comments:
Tunnistan tuon suomeksi lukemisen vaikeuden, minullakin oli sitä välillä siihen aikaan kun luin lähes kaiken englanniksi :-)
Kivaa että tykkäsit tästä!
Jep, varmaan vaikeuksista saa syyttää osin lähinnä itseään!
Tiäkkö tää lista on ollut ihan huippu. En osaa edes selittää. On löytynyt niin paljon kaikkea, mihin ei muuten olisi kuitenkaan törmännyt. Kiitos vielä!
Post a Comment