Piti kirjoittamani sarjakuvasta nimeltä Amerikan vampyyri, mutta se ei sovikaan oikein päivän teemaan, joka on Aamuvirkun yksisarvisen Tessalta saamani tunnustus - cupcake. Katsokaa nyt:
Menen aina vähän höpsöksi tällaisesta, vaikkei se ole tietenkään kovin katu-uskottavaa. Tunnustuksen luonteeseen kuuluu paljastaa lempiväri, lempiruoka ja paikka, johon haluaisi matkustaa. Vaikeita kysymyksiä:
Lempiruoka on aina vaikea asia. Ala-asteella juttu oli vielä helppoa kun testatut vaihtoehdot olivat vähissä ja sitäpaitsi kaikki tiesivät, miltä jauheliharisotto maistuu (sitä sai joskus koulussa perjantaisin) eikä tarvittu lisämääreitä - kuten kaikki tietävät, aikuisiällä määrittely menee hankalammaksi, kun pitää sanoa, että "pizza, mutta ei Koti-Pizza vaan aito italialainen pizza, paitsi krapulassa, jolloin Koti-Pizza" tai "äidin kaalikääryleet" tai "sushi, paitsi jos on sellainen olo, että mieluummin kuitenkin risotto, kuten esimerkiksi talvella kylmissään usein on, ja silloinkin itse tehty risotto koska ravintolassa hinta-laatu -suhde on ala-arvoinen". Itse asiassa kysymykseen on sen verran mahdoton vastata, että aion kaivaa hihasta jokerin. Lempiruokani on se äidin joskus lapsuudessani tekemä italialainen liha-pinaattikastike, johon tuli käsittääkseni vasikkaa ja kinkkua (tätä nykyä epäilemättä prosciuttoa) ja jota kutsuttiin mamma mia -ruoaksi koska sitä väännettiin hellan ääressä ilmeisesti koko päivä (tämä ei kuusivuotiasta minua haitannut) ja jota ei olla pöydässä noin 26 vuoteen nähty, mistä syystä kyseinen ruoka on sen verran turvallisesti myyttinen, että voin huoletta julistaa sen kaikkien aikojen parhaaksi sapuskaksi ikinä.
Lempivärini ei ole musta, vaikka herra Sivukirjasto mielellään kutsuukin minua gootti-Liinaksi. Satun vain käyttämään paljon mustaa. Harmaa on jo lähempänä - kissanturkin harmaa. Tosin sellaistakaan harvoin löytyy vaatteista. Väripilkkuina rakastan raikkaita värejä, jopa ja ehkä etenkin vaaleanpunaista.
Unelmien matkakohteita on kolme. Hawaiji, Uusi-Seelanti ja Narnia. Näiden puutteessa Lontookin kelpaisi.
Tunnustuksen laitan eteenpäin ainakin Jennille Tuntemattomiin maailmoihin ja Peikkoneidolle Uppoa hetkeen -blogiin - muillekin olisin laittanut, mutta tämä on monella jo ollutkin.
Menen aina vähän höpsöksi tällaisesta, vaikkei se ole tietenkään kovin katu-uskottavaa. Tunnustuksen luonteeseen kuuluu paljastaa lempiväri, lempiruoka ja paikka, johon haluaisi matkustaa. Vaikeita kysymyksiä:
Lempiruoka on aina vaikea asia. Ala-asteella juttu oli vielä helppoa kun testatut vaihtoehdot olivat vähissä ja sitäpaitsi kaikki tiesivät, miltä jauheliharisotto maistuu (sitä sai joskus koulussa perjantaisin) eikä tarvittu lisämääreitä - kuten kaikki tietävät, aikuisiällä määrittely menee hankalammaksi, kun pitää sanoa, että "pizza, mutta ei Koti-Pizza vaan aito italialainen pizza, paitsi krapulassa, jolloin Koti-Pizza" tai "äidin kaalikääryleet" tai "sushi, paitsi jos on sellainen olo, että mieluummin kuitenkin risotto, kuten esimerkiksi talvella kylmissään usein on, ja silloinkin itse tehty risotto koska ravintolassa hinta-laatu -suhde on ala-arvoinen". Itse asiassa kysymykseen on sen verran mahdoton vastata, että aion kaivaa hihasta jokerin. Lempiruokani on se äidin joskus lapsuudessani tekemä italialainen liha-pinaattikastike, johon tuli käsittääkseni vasikkaa ja kinkkua (tätä nykyä epäilemättä prosciuttoa) ja jota kutsuttiin mamma mia -ruoaksi koska sitä väännettiin hellan ääressä ilmeisesti koko päivä (tämä ei kuusivuotiasta minua haitannut) ja jota ei olla pöydässä noin 26 vuoteen nähty, mistä syystä kyseinen ruoka on sen verran turvallisesti myyttinen, että voin huoletta julistaa sen kaikkien aikojen parhaaksi sapuskaksi ikinä.
Lempivärini ei ole musta, vaikka herra Sivukirjasto mielellään kutsuukin minua gootti-Liinaksi. Satun vain käyttämään paljon mustaa. Harmaa on jo lähempänä - kissanturkin harmaa. Tosin sellaistakaan harvoin löytyy vaatteista. Väripilkkuina rakastan raikkaita värejä, jopa ja ehkä etenkin vaaleanpunaista.
Unelmien matkakohteita on kolme. Hawaiji, Uusi-Seelanti ja Narnia. Näiden puutteessa Lontookin kelpaisi.
Tunnustuksen laitan eteenpäin ainakin Jennille Tuntemattomiin maailmoihin ja Peikkoneidolle Uppoa hetkeen -blogiin - muillekin olisin laittanut, mutta tämä on monella jo ollutkin.
3 comments:
Kiitos! :)
Tuo herkkuruoka-asia on kyllä hankala. Kun tarkemmin alkaa miettiä, keksi aina vaan lisää ja lisää ihania ruokia eikä mikään ole ylitse muiden. Ja joskus herkkuruoka ei olekaan yhtään niin hyvä, kun taas joku "tavisruoka" pääseekin yllättämään iloisesti.
Oleppa hyvä vaan! Ja herkkuruuan nimeäminen on kyllä melkein mahdoton tehtävä. Aika ovelaa oli valita tuollainen "ainakin aika on kullannut muistot" -juttu :).
ole hyvä vain, toivottavasti ilahdutti :D
herkkuruoka on ihan mahdoton juttu, kyllä, repertuaari alkaa selvästi olla liian laaja ja liikaa herkkuja on tullut syötyä :D
Post a Comment