Yritän kirjoittaa tämän todella nopeasti, koska minulla ei oikeasti ole aavistustakaan siitä, mitä sanoisin Charles Yun kirjasta How to Live Safely in a Science Fictional Universe (logiikkani on siis hieman samanlaista kuin piirretyissä, joissa rotkon yli ehkä pääsee jos vaan juoksee kovaa eikä katso alas. Katsotaan, mitä tästä seuraa.) HtLSiaSFU oli nimittäin todella ... omanlaisensa teos.
HtLSiaSFU (huh) kertoo Charles Yusta, joka elää Minor Universe 31:ssä aikakoneenkorjaajana. Aikakoneiden ongelma on siinä, että niitä käyttävät ihmiset yrittävät aina tehdä jotain, mitä ei voi tehdä: muuttaa menneisyyttä. Charles törmää lopulta ongelman itse ampuessaan tulevaisuuden minänsä ja yrittäen sitten muuttaa tekemänsä tekemättömäksi. Miten aikasilmukan voisi rikkoa? Aikaparadoksin lisäksi Yu kertoo sydäntäsärkevän tarinan isästä ja pojasta.
HtLSiaSFU oli mainio, mutta enemmän ehkä mainio matka kuin mainio päämäärä. Olen saattanut ennenkin mainita, etten juuri välitä aikaparadokseista, mutta olennaista tässä ei ollutkaan ymmärtää aikaparadoksin luomia mutkia sinänsä, vaan seurata mukana matkalla. Tarina oli hauska ja surullinen ja minusta sävyltään ehkä hieman masentunut - mutta ehdottoman inhimillinen, ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.
(En vieläkään tiedä, ylitinkö tämän rotkon vai en, mutten aio katsoa alas.)
HtLSiaSFU (huh) kertoo Charles Yusta, joka elää Minor Universe 31:ssä aikakoneenkorjaajana. Aikakoneiden ongelma on siinä, että niitä käyttävät ihmiset yrittävät aina tehdä jotain, mitä ei voi tehdä: muuttaa menneisyyttä. Charles törmää lopulta ongelman itse ampuessaan tulevaisuuden minänsä ja yrittäen sitten muuttaa tekemänsä tekemättömäksi. Miten aikasilmukan voisi rikkoa? Aikaparadoksin lisäksi Yu kertoo sydäntäsärkevän tarinan isästä ja pojasta.
HtLSiaSFU oli mainio, mutta enemmän ehkä mainio matka kuin mainio päämäärä. Olen saattanut ennenkin mainita, etten juuri välitä aikaparadokseista, mutta olennaista tässä ei ollutkaan ymmärtää aikaparadoksin luomia mutkia sinänsä, vaan seurata mukana matkalla. Tarina oli hauska ja surullinen ja minusta sävyltään ehkä hieman masentunut - mutta ehdottoman inhimillinen, ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.
(En vieläkään tiedä, ylitinkö tämän rotkon vai en, mutten aio katsoa alas.)
2 comments:
Kiva lukea juttusi tästä! Hassua kyllä jätin tämän tilaamatta Amazonilta koska en oikein saanut selvää mistä tämä kertoo... ;-) Mutta nyt olen osapuilleen kartalla.
haa, hassua :D
vaikka How to Live... oli tosiaan (ainakin mulle) vähän vaikea blogattava, se on kyllä lukemisen arvoinen. en ole ihan varma, missä päin maantieteellisesti vaikutat, mutta pääkaupunkiseudulla löytyy kirjastostakin :)
Post a Comment