Koska myöhäistä nukkumaanmenoa on hyvä kompensoida aikaisella heräämisellä, voin varmaan ihan hyvin jatkaa Sivukirjaston backlogin tyhjäämistä Sarah Pinborough:n kirjasta A Matter of Blood, jonka kansikuva on minusta lievästi inha, mutta sisältö ihan vetävä.
AMoB aloittaa sarjan nimeltä The Dog-Faced Gods, ja sijoittuu lähitulevaisuuteen, maailmanlaajuisen pankkikriisin jälkeiseen dystopiaan, jossa koko palloa kontrolloi käytännössä yksi pankki, The Bank. Kirjan päähenkilö Cass Jones on rikosetsivä joka puurtaa niska limassa saadakseen jotain rotia valtoimenaan rehottavaan rikollisuuteen - päätyönään Cassin pitäisi ratkaista kahden pikkupojan kuolemaan johtanut ammuskelu, ja bonustapauksena selvittää sarjamurhaajan tapaus. Sitten Cassin veli tekee itsemurhan ja murhaa siinä sivussa perheensä, jolloin Cassin on sukellettava myös perheen arkistoihin ja omiin muistoihinsa selvittääkseen syyn.
Hyvää AMoB:issa oli nopea tahti, juoni joka ei tuntunut aivan itsestäänselvältä ainakaan minusta, sujuva kirjoitustyyli ja yleinen vetävyys. Kunnon trillerit pitäisi kirjoittaa jotenkin näin. Jotta emme herkeäisi liian ylistäviksi, haluan kuitenkin huomauttaa, että omalla tavallaan kärsivän etsivän brittiläistä arkkityyppiä ilmentävän Cassin täydellinen puupäisyys omien toimintamalliensa suhteen (lähinnä juonenkuljetuksellisista syistä) oli aivan käsittämättömän raivostuttavaa, enkä vieläkään ole aivan varma, tarvitsiko kirja oikeasti Pinborough:n juoneen tuomaa yliluonnollista twistia - se tuntui hieman päälleliimatulta, mutta siinä piillee kuitenkin koko sarjan kantava ajatus. Yliluonnollisesta huolimatta otaksun, että seuraavakin osa päätyy ilmestyessään lukulistalleni - välillä sitä vain kaipaa jotain näin viihdyttävää.
AMoB aloittaa sarjan nimeltä The Dog-Faced Gods, ja sijoittuu lähitulevaisuuteen, maailmanlaajuisen pankkikriisin jälkeiseen dystopiaan, jossa koko palloa kontrolloi käytännössä yksi pankki, The Bank. Kirjan päähenkilö Cass Jones on rikosetsivä joka puurtaa niska limassa saadakseen jotain rotia valtoimenaan rehottavaan rikollisuuteen - päätyönään Cassin pitäisi ratkaista kahden pikkupojan kuolemaan johtanut ammuskelu, ja bonustapauksena selvittää sarjamurhaajan tapaus. Sitten Cassin veli tekee itsemurhan ja murhaa siinä sivussa perheensä, jolloin Cassin on sukellettava myös perheen arkistoihin ja omiin muistoihinsa selvittääkseen syyn.
Hyvää AMoB:issa oli nopea tahti, juoni joka ei tuntunut aivan itsestäänselvältä ainakaan minusta, sujuva kirjoitustyyli ja yleinen vetävyys. Kunnon trillerit pitäisi kirjoittaa jotenkin näin. Jotta emme herkeäisi liian ylistäviksi, haluan kuitenkin huomauttaa, että omalla tavallaan kärsivän etsivän brittiläistä arkkityyppiä ilmentävän Cassin täydellinen puupäisyys omien toimintamalliensa suhteen (lähinnä juonenkuljetuksellisista syistä) oli aivan käsittämättömän raivostuttavaa, enkä vieläkään ole aivan varma, tarvitsiko kirja oikeasti Pinborough:n juoneen tuomaa yliluonnollista twistia - se tuntui hieman päälleliimatulta, mutta siinä piillee kuitenkin koko sarjan kantava ajatus. Yliluonnollisesta huolimatta otaksun, että seuraavakin osa päätyy ilmestyessään lukulistalleni - välillä sitä vain kaipaa jotain näin viihdyttävää.
No comments:
Post a Comment