Eka Catherynne M. Valentelta lukemani kirja, The Labyrinth, oli jotenkin hankala, koska - suoraan sanottuna - en jaksanut keskittyä niin surrealistiseen kirjaan. Se vaikutti hieman huuruiselta unelta (ja kun sanon "huuruiselta", ajattelen jotain happopäätä) - mutta se oli kyllä erittäin kaunis huuruinen uni. Labyrinthista ei kuitenkaan jäänyt sellainen olo, että tätä lisää ja vähän äkkiä. Siksipä kirjastosta roudaamani Palimpsestin lukeminen hieman jänskätti.
Jänskätti kyllä ihan suotta. Palimpsest oli selkeämpi, mutta silti surrealistinen. Kaunis, ja vähän likainenkin. Palimpsest on kaupunki, johon pääsee vain unissaan, ja vain harrastettuaan seksiä jonkun kanssa, joka voi sinne viedä. Kuka tahansa kerran Palimpsestissa käynyt voi viedä sinne jonkun toisen, mutta omituista kaupunkiaan kiihkeästi rakastavat ihmiset haluavat sinne itse eivätkä juuri tee palveluksia noviiseille. Vaan miten neljä matkalaista, eri puolilta maata, voisivat muuttaa Palimpsestiin pysyvästi?
Palimpsest oli hieno. Kirjan vaikuttavuus tuli jotenkin juuri siitä, että siinä näyttäytyi niin monta puolta elämästä; kuvatessaan ihmisten epätoivoa se oli rohkeasti ruma, mutta välillä se oli myös henkeäsalpaavan kaunis ja fantastinen. Olen todella iloinen siitä, että kirjahyllyssä odottaa hieman lisää Valentea, ja sitä tulee varmaan vielä lisääkin hankittua.
Muuten; jos elättelisin jotain kirjallisia haavekuvia, olisin ehkä hieman katkera siitä, että ikäiseni Valente kirjoittaa tällaisia kirjoja. Onneksi en elättele, ja voin nauttia Valenten tuotannosta täysillä.
Jänskätti kyllä ihan suotta. Palimpsest oli selkeämpi, mutta silti surrealistinen. Kaunis, ja vähän likainenkin. Palimpsest on kaupunki, johon pääsee vain unissaan, ja vain harrastettuaan seksiä jonkun kanssa, joka voi sinne viedä. Kuka tahansa kerran Palimpsestissa käynyt voi viedä sinne jonkun toisen, mutta omituista kaupunkiaan kiihkeästi rakastavat ihmiset haluavat sinne itse eivätkä juuri tee palveluksia noviiseille. Vaan miten neljä matkalaista, eri puolilta maata, voisivat muuttaa Palimpsestiin pysyvästi?
Palimpsest oli hieno. Kirjan vaikuttavuus tuli jotenkin juuri siitä, että siinä näyttäytyi niin monta puolta elämästä; kuvatessaan ihmisten epätoivoa se oli rohkeasti ruma, mutta välillä se oli myös henkeäsalpaavan kaunis ja fantastinen. Olen todella iloinen siitä, että kirjahyllyssä odottaa hieman lisää Valentea, ja sitä tulee varmaan vielä lisääkin hankittua.
Muuten; jos elättelisin jotain kirjallisia haavekuvia, olisin ehkä hieman katkera siitä, että ikäiseni Valente kirjoittaa tällaisia kirjoja. Onneksi en elättele, ja voin nauttia Valenten tuotannosta täysillä.
4 comments:
Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta! Täytynee joskus tutustua. :)
kantsii ilman muuta. tässä oli jotain tosi kiehtovaa.
...suomennoksesta ei tosin ole mitään hajua, jos luet mieluiten siis ensimmäisellä kotimaisella :)
Englanniksi menee aivan yhtä hyvin, eli kieli ei ole esteenä. :)
no sitten!
ja promoan jälleen: pk-seudulla löytyy siis kirjastostakin (muuallekin saanee kaukolainana) jos ei halua itse investoida (mä en aina halua kun herra Sivukirjasto murisee jotain käsittämätöntä täysistä kirjahyllyistä.)
Post a Comment