Spell Games

Pidin T. A. Prattin toises neljännestä Marla Mason -kirjasta, Spell Gamesista, enemmän kuin ensimmäisestä. Se saattoi kyllä johtua äänikirjan lukijasta, jonka ääni oli sitä sorttia, jollaista voisi (no, minä voisin) kuunnella vaikka kuinka pitkään. Se, että minulta on jäänyt kaksi osaa sarjasta välistä, selvisi vasta nyt - ei se mitään. Olinkin jo hieman huolissani alkavasta varhaisiän dementiasta ykkösosan juonenkäänteiden suhteen, mutta tämähän selittää kaiken.

Marla Mason on palannut San Franciscosta kotikaupunkiinsa, ilmeisesti niiden kahden väliin jääneen osan aikana. Länsirannikolta Marlan perässä muuttaa ykkösosassakin tavattu Bradley, josta Marla tekee oppipoikansa. Samaan aikaan kuvioihin ilmestyy Marlan veli, Jason, joka aikoo huijata suurinumeroisen summan rahaa kaupungin rikkaimmalta velho-wannabelta. Marla taipuu nostalgian puuskassa auttamaan Jasonia, mutta näyttää myös mahdolliselta, ettei Jason ole aivan rehellinen Marlallekaan. Jotta soppa olisi lisäksi täydellinen, huijausyritys houkuttelee paikalle sen tosissaan ottavia, vaarallisia maageja muualta maasta.

Tehdäänpäs näin:

Hyvää:

• Reipas ja nopeasti etenevä juoni
• Kiinnostava ja ykkösosasta selvästi kehittynyt henkilökaarti
• Erinomainen lukija äänikirjalle

Huonoa:

• En vieläkään kauheasti rakasta Marlaa
• Kirjailija kertoo kirjan alussa olevansa aina ollut kiinnostunut huijauksista. Se näkyy, sillä juoni selostaa pari vanhaa temppua turhankin yksityiskohtaisesti - haukotus.
• Kansi on, jos mahdollista, vielä rumempi kuin ykkösosan kansi - huomatkaa, että Audiblen softassa se kyllä näkyy joka kerta kun nauhan käynnistää. (Itse asiassa se näkyy siellä yhä, grrrr.)

Sopii niille, jotka diggaavat urbaanista fantasiasta, kiukkuisista naisista (tämä on huono hetki tuttavieni vääntää vitsiä bloggaajan persoonasta) ja jotka haluavat viihtyä.