Ensimmäinen tutustumiseni scifikirjailija Joe Haldemaniin oli (äänikirjan muodossa) Marsbound.
Marsbound kertoo - ylläri - Marsia perheensä kanssa asuttamaan matkustavasta Carmenista. 18-vuotias Carmen ei pitkän valmistautumisen jälkeen enää olekaan lähdössä Marsiin kovin innoissaan, mutta pitkällä lennolla elämä asettuu uomiinsa. Marsissa Carmen joutuu yhdyskuntaa vetävän naisen silmätikuksi välittömästi - kiitos eräiden matkan aikana sattuneiden seksikohtausten - ja lähtee lopulta raivoissaan pikku kävelylle vain törmätäkseen vieraaseen elämänmuotoon. Loppu on diplomatiaa.
Marsboundin alienit ovat hyvin ihmismäisiä, kuten kai tämäntyyppisessä avaruusseikkailussa on lähes väistämätöntä. Se jos mikä tekee hyvin selväksi, että kirja on kevyehkö eikä varsinaisesti kauhean vakavasti otettavaa kovaa scifiä. Vaikka Marsboundin parissa viihtyy hyvin, ja esimerkiksi sukkulalento punaiselle planeetalle ja avaruushissi ovat molemmat kiinnostavia, pari pikkuasiaa jäi vaivaamaan. Ensinnäkin, Carmen päähenkilönä oli hivenen outo sekoitus teiniä ja erittäin kypsää nuorta naista: kiukkuinen ja typerä Marskävely ei oikein sovi samaan kuvaan mimmin kanssa, joka on alle parikymppisenä kykenevä aloittamaan suhteen 15 vuotta itseään vanhemman miehen kanssa. Tai ehkä aikuistuminen onkin kummallinen sekoitus kypsää ja epäkypsää; tästä huolimatta koko suhde tuntui minusta hieman kiusalliselta. Jäin myös miettimään, vaivasiko asia minua enemmän siksi, että Carmenin ratkaisut olivat lähtöisin seitsemänkymppisen miehen kynästä vai olisinko kokenut samaa epämukavuutta jos Carmenin ratkaisut olisi paperille (ja nauhalle) saattanut joku nainen. Toiseksi, kirjan juoni oli hieman omituinen: siinä, missä aluksi Marslentoa ja avaruushissiä kuvailtiin hyvinkin yksityiskohtaisesti, käsiteltiin lopussa pitkiäkin ajanjaksoja aika ylimalkaisesti. Kolmanneksi, siirtokunnan johtaja on pahis sellaiseen jenkkien perheleffojen lähes karikatyyrimaiseen tyyliin, vailla ainuttakaan hyvää puolta.
Muutamasta pikku ongelmasta huolimatta Marsbound on varsin viihdyttävä; lähden nyt hieman tutkimaan itseäni ja miettimään, miksi pienen Carmenin ihmissuhde häiritsi minua lukijana näinkin paljon.
Marsbound kertoo - ylläri - Marsia perheensä kanssa asuttamaan matkustavasta Carmenista. 18-vuotias Carmen ei pitkän valmistautumisen jälkeen enää olekaan lähdössä Marsiin kovin innoissaan, mutta pitkällä lennolla elämä asettuu uomiinsa. Marsissa Carmen joutuu yhdyskuntaa vetävän naisen silmätikuksi välittömästi - kiitos eräiden matkan aikana sattuneiden seksikohtausten - ja lähtee lopulta raivoissaan pikku kävelylle vain törmätäkseen vieraaseen elämänmuotoon. Loppu on diplomatiaa.
Marsboundin alienit ovat hyvin ihmismäisiä, kuten kai tämäntyyppisessä avaruusseikkailussa on lähes väistämätöntä. Se jos mikä tekee hyvin selväksi, että kirja on kevyehkö eikä varsinaisesti kauhean vakavasti otettavaa kovaa scifiä. Vaikka Marsboundin parissa viihtyy hyvin, ja esimerkiksi sukkulalento punaiselle planeetalle ja avaruushissi ovat molemmat kiinnostavia, pari pikkuasiaa jäi vaivaamaan. Ensinnäkin, Carmen päähenkilönä oli hivenen outo sekoitus teiniä ja erittäin kypsää nuorta naista: kiukkuinen ja typerä Marskävely ei oikein sovi samaan kuvaan mimmin kanssa, joka on alle parikymppisenä kykenevä aloittamaan suhteen 15 vuotta itseään vanhemman miehen kanssa. Tai ehkä aikuistuminen onkin kummallinen sekoitus kypsää ja epäkypsää; tästä huolimatta koko suhde tuntui minusta hieman kiusalliselta. Jäin myös miettimään, vaivasiko asia minua enemmän siksi, että Carmenin ratkaisut olivat lähtöisin seitsemänkymppisen miehen kynästä vai olisinko kokenut samaa epämukavuutta jos Carmenin ratkaisut olisi paperille (ja nauhalle) saattanut joku nainen. Toiseksi, kirjan juoni oli hieman omituinen: siinä, missä aluksi Marslentoa ja avaruushissiä kuvailtiin hyvinkin yksityiskohtaisesti, käsiteltiin lopussa pitkiäkin ajanjaksoja aika ylimalkaisesti. Kolmanneksi, siirtokunnan johtaja on pahis sellaiseen jenkkien perheleffojen lähes karikatyyrimaiseen tyyliin, vailla ainuttakaan hyvää puolta.
Muutamasta pikku ongelmasta huolimatta Marsbound on varsin viihdyttävä; lähden nyt hieman tutkimaan itseäni ja miettimään, miksi pienen Carmenin ihmissuhde häiritsi minua lukijana näinkin paljon.
No comments:
Post a Comment