Kirjahamsteri täällä päivää. Olen koko aikuisikäni - ja teini-ikäni - ollut kohtuullisen reipas likka ostamaan kirjoja, tapa, jonka olen luullakseni perinyt ennen kaikkea isäpuoleltani. Isäpuoleni kanssa olenkin päätynyt kaavaan, jolla voi arvioida tarpeen sille, kuinka paljon hyllyssä pitäisi minä tahansa hetkenä olla uutta luettavaa, ettei iske ahdistus: noin viiden vuoden edestä.
Tämä tarkoittaa, että jos lukee noin sata kirjaa vuodessa, olisi hyllyssä hyvä olla koko ajan 5x100 = 500 lukematonta kirjaa.
Sittemmin muutamat elämän realiteetit, kuten rajallinen tila / rajallinen vauraus ovat piirtyneet tajuntaani, ja ostettuani Kindlen olen rajoittanut kirjahankintoja melko lailla.* Itse asiassa ihmettelen hieman, ettei Akateeminen kirjakauppa ole vielä mennyt konkurssiin sen jälkeen, kun olen lakannut tukemasta sitä tuntuvalla kuukausilahjoituksella - älköön kukaan kuitenkaan luulko, että olisin tästä jotenkin pettynyt. Akateeminen kirjakauppa on yksi lempipaikoistani maailmassa.
Alkukesästä olen kuitenkin hieman lipsunut:
Viimeksi Akateemisesta poistuttuamme synkkää teeskentelevä herra Sivukirjasto sanoi, että jokainen ostettu kirja on tappio. (Synkkä ilme ei kuitenkaan ollut täysin uskottava tyytyväisen pohjavireensä vuoksi - yksi tappiokirjoista hankittiin juurikin herra Sivukirjastolle.)
Erityismaininta kuvan kirjapinon alimmaiselle: Kim Hargreavesin Whisper on juuri sellainen kirja, johon en yleensä ikinä sijoita. Se pitää nimittäin sisällään neuleohjeita, ja kuten kuka tahansa neuleohjekirjoja selaillut tietää, tyypillisesti tämän lajityypin kirjat sisältävät noin 6,5% kiinnostavia ohjeita (jotka esitellään kannessa) ja loput 93,5% tilasta käytetään erilaisten pannulappuohjeiden esittelyyn. Whisper on toista maata - hinta-laatusuhde alkaa olla kohdallaan kirjassa, josta voisi koska tahansa neuloa vähintäänkin joka toisen mallin. Rakastan.
* Lisäksi on varmaan jo kaikille selvää, että pääkaupunkiseudun kirjastoverkko on niin erinomainen, että sen varaan voi heittäytyä vuosiksi ilman huolen häivää.
Tämä tarkoittaa, että jos lukee noin sata kirjaa vuodessa, olisi hyllyssä hyvä olla koko ajan 5x100 = 500 lukematonta kirjaa.
Sittemmin muutamat elämän realiteetit, kuten rajallinen tila / rajallinen vauraus ovat piirtyneet tajuntaani, ja ostettuani Kindlen olen rajoittanut kirjahankintoja melko lailla.* Itse asiassa ihmettelen hieman, ettei Akateeminen kirjakauppa ole vielä mennyt konkurssiin sen jälkeen, kun olen lakannut tukemasta sitä tuntuvalla kuukausilahjoituksella - älköön kukaan kuitenkaan luulko, että olisin tästä jotenkin pettynyt. Akateeminen kirjakauppa on yksi lempipaikoistani maailmassa.
Alkukesästä olen kuitenkin hieman lipsunut:
 |
| Kuvaan ei mahtunut George R. R. Martinin uusin, A Dance with Dragons, joka on suunnilleen yhtä paksu kuin muut yhteensä. |
Erityismaininta kuvan kirjapinon alimmaiselle: Kim Hargreavesin Whisper on juuri sellainen kirja, johon en yleensä ikinä sijoita. Se pitää nimittäin sisällään neuleohjeita, ja kuten kuka tahansa neuleohjekirjoja selaillut tietää, tyypillisesti tämän lajityypin kirjat sisältävät noin 6,5% kiinnostavia ohjeita (jotka esitellään kannessa) ja loput 93,5% tilasta käytetään erilaisten pannulappuohjeiden esittelyyn. Whisper on toista maata - hinta-laatusuhde alkaa olla kohdallaan kirjassa, josta voisi koska tahansa neuloa vähintäänkin joka toisen mallin. Rakastan.
* Lisäksi on varmaan jo kaikille selvää, että pääkaupunkiseudun kirjastoverkko on niin erinomainen, että sen varaan voi heittäytyä vuosiksi ilman huolen häivää.
5 comments:
Hahhah, aika iso kirjastohuone saisi kyllä muutaman vuoden päästä olla, että se viiden vuoden tuleva varasto + kaikki luetut kotiin mahtuisivat :).
Minä en aiemmin ole ollut erityisen reipas kirjanostaja, vasta parin viimeisen vuoden ajan. Viime aikoina olen kyllä yrittänyt vähän rajoittaa, mutta nyt kesällä olen huomannut, että täällä lapsuusajan kotipaikkakunnallani on yksi aivan mahtava käytetyn tavaran liike joka myy aivan mahtavan paljon kirjoja. Pari vähän isompaa hankintaretkeä sinne on pitänyt tehdä, mutta onneksi nuo kirjat eivät kukkaroa kovin pahasti rokota.
Hamsteri tervehtii toista! Meillä kirjahomma on karannut sen verran käsistä, että tapettien värillä ei ole enää väliä - ei niitä kumminkaan kirjojen takaa näe. Feng shuit on varmaan vinossa, mutta ei se mitään :D
En hirveän kamalasti yritäkään rajoittaa... mutta osa tulee jo hankittua sähköisenä. Olen myös tehnyt pyhän lupauksen, että enää ei tarvitse rakentaa lisää kirjahyllyä (siis mahtuisihan meille varmaan makuuhuoneeseen vielä hyllymetrejä!). Pian on siis edessä aika, jolloin täytyy uuden kirjan hommatessaan hankkiutua eroon jostain vanhasta. Mutta ei vielä! Ei vielä!
Ei vaan voi mitään - kirjojen ympäröimänä on vaan jotenkin turvallisempi ja onnellisempi olo1
Tessa, no sehän siinä juuri on :D meillä on kyllä kirjoja joka huoneessa, paitsi vessassa, mutta kun en oikeastaan haluaisi muuttaa nykyisestä kämpästä mihinkään, on varmaan vaan otettava lusikka kauniiseen käteen.
enkä mä oo ihan varma enää siitä, onko kirjojen ostaminen itseisarvo sinänsä ... mutta kuten Booksy tiivisti erinomaisen hyvin, jotenkin siitä, että on kirjojen ympäröimä, tulee levollinen ja turvallinen olo.
ja muutenkin Booksy, ihanaa, etten ole tämän tilanteen kanssa ihan yksin. mä en kanssa oikein ymmärrä mitään sisustusprojekteja - kaikki vapaa seinäpinta-ala on hukkaan heitettyä jos siinä ei ole kirjahyllyjä. enkä kyllä usko, että tätä parempaa feng shuita saa mistään :D
Hei, sinulla on The Bookman pinossa! Suomi tarvitsee lisää Lavie Tidharin lukijoita, vai oletko jo aiemmin tutustunut kirjailijaan?
kyllä! mutta siis en ole.
olenpas sekava :D
jostain syystä Tidhar on kiinnostanut jo hetken, eikä sitä ainakaan ole vähentänyt sun blogin lukeminen, joten kun tässä taannoin piti tehdä tilaus Amazonille, päätin toki supersavershippingin saadakseni tilata muutamia hyvinvalikoituja tämä-olisi-kiva-lukea -opuksia varsinaisen syyn (=neulekirja) lisäksi :D
Post a Comment