Blogipiknikin sijaan menin kotiin siivoamaan, lysähtämään sohvalle ja lukemaan loppuun Mihail Bulgakovin* lyhyen tarinakokoelman A Young Doctor's Notebook.
Tarinakokoelma on ilmeisesti erityisen kiinnostava siksi, että se on hyvin henkikökohtainen - Bulgakov, joka oli koulutukseltaan lääkäri, on ammentanut tarinoihin paljon omaa kokemustaan pikkukylän lääkärinä. Kirjan tarinat kertovat sattumuksista, joihin suoraan koulun penkiltä ponnistava nuori tohtori syrjäisessä venäläiskylässä joutuu, ja se on jaettu kahteen osaan: ensimmäisessä osassa tohtori saapuu kylään ja ottaa pikkuhiljaa haltuunsa roolin kylän luotettuna lääkärinä - kaikki ei tietenkään aina mene niin kuin toivoisi ja tohtorikin saa huomata, että ylpeys käy usein lankeemuksen edellä; toisessa osassa, joka on yksittäinen, pidempi tarina, tohtori siirtyy isompaan kaupunkiin sairaalan lääkäriksi ja joutuu lähes ensitöikseen kohtaamaan morfiiniaddiktion mukanaan viemän toverinsa. Kirjan lopussa olevasta elämäkerrasta käy ilmi, että Bulgakov oli (kiitos sotavammojensa) itse tuo morfiiniaddikti - joskin hän onnistui pyristelemään riippuvuudestaan eroon keinolla, jota ei tarkemmin tunneta.
Tarinat olivat osaksi hauskoja, mutta eivät samalla tavalla riemastuttavia kuin lempikirjojeni listalle ilman muuta päässyt Saatana saapuu Moskovaan. Silloinkin kun jutut eivät hilpeydellään säteile, ovat ne kuitenkin mainiota luettavaa ja tarjoavat kiinnostavan ajankuvan vallankumouksen aikaisesta Venäjästä.
* Jotta maailmassa säilyisi joku roti, käytän suomalaista translitteraatiota, vaikka kirjan kannessa lukikin brittiläisittäin "Mikhail".
No comments:
Post a Comment