Routasisarukset kertoo Euroopasta ympäristökatastrofin jälkeen ja kahdesta kasvattisisaruksesta, jotka lähtevät etsimään toisiaan ja/tai onneaan kauempaa kotoa. Kirja on huikea dystopia, joka käsittelee aika jänniä aiheita - erityinen suosikkini oli kysymys siitä, kellä on oikeus saada lapsia ja kellä ei. Kirjan teknologinen miljöö on aika hulppeaa scifiä - vaikka ympäristökatastrofin jäljillä siis eletään, on teknologia ehtinyt kehittyä tapahtumavuosiin mennessä niin paljon, ettei todellakaan mistään keskiaikaan paluusta voida puhua. Tämä tuli ainakin itselleni yllätyksenä.
Kirjassa on siis kaksi minäkertojaa, pikkusisko Utu ja isoveli Marras. Marras on lähtenyt muutamia vuosia aikaisemmin sisarusten kotiseudulta Laaksosta, ja kirjan alussa Laakson tavat ahdistaviksi kokeva Utu lähtee etsimään Marrasta. Kirjan edetessä käy ilmi, että molemmilla sisaruksista on erityisiä voimia ja he ovat osa joukkoa, johon liittyy ehkä vanha ennustus. (Periaatteesta en innostu ennustuksista juurikaan, kiitos huonosti käytetyn teini-iän, mutta Lappalaisella ja Leinosella on ennustukseenkin omanlaisensa kulma, josta kovasti pidin, joten menköön tämän kerran.)
Kahden minäkertojan systeemi toimii, joskin päähenkilöistä pidin enemmän Utusta. Marras vaikutti muiden näkökulmasta niin ikävältä tyypiltä, etten oikein syttynyt hahmoon myöskään tämän omasta perspektiivistä katsottuna.
En oikein tiennyt, mitä Routasisaruksilta olisi pitänyt odottaa, joten olin ihan tosi positiivisesti yllättynyt kirjasta ja sen tulevaisuuden visioista. Koen tosin nykyään ajoittain suomeksi lukemisen vaikeaksi (mikä on sekä surullista että noloa) ja tämä ongelma tuppasi hieman vaivaamaan Routasisarusten kanssa. En tiedä, onko vika tällöin kirjassa vai lukijassa, mutta onneksi tekstiin oli sitä helpompi upota, mitä pidemmälle pääsi.
Routasisarukset oli joka tapauksessa huippu - mahtavaa lukea tällaista, ja vielä kotimaista tällaista.
5 comments:
Ihanaa, lisää hyvää odotettavaa! Pitäisi vähän saada kirjaston pino madaltumaan ennen kuin hommaan lisää... Tämä ja Kolmas konstaapeli kyllä houkuttavat.
mullakin oli tavoite, jossa kirjaston pino olisi tilassa non-existent kun loma alkaa, mutta ei siinä nyt ihan niin käynyt - ja spefin 101 helmeä on kyllä siihen osasyyllinen :D
mutta on ihanaa kun on hyvää luettavaa!
Huh, mua vähän jännitti, mitä tykkäisitte kirjasta, jonka lisäsimme vain minun suosituksestani listalle!
Mä pidin tosi paljon siitä jännästä ristiriidasta, että maailma oli toisaalta ihan alkeellinen ja toisaalta hipoi teknisiä taivaita. :)
Et ole ainoa jolla on ongelmia suomeksi lukemisen kanssa. Sen siitä saa kun lukee koko aika englanniksi :) Alku on suomeksi aina kankeaa, mutta kyllä se siitä yleensä lähtee...
aaargh, olen maailman hitaimman nettiyhteyden takana, anteeksi tavanomaistakin hitaampi kommentteihin vastailu.
Marjis, sun suositukset on selkeesti huippuja. kiitos kiitos kiitos tästä - oon melko varma, etten olisi tähän tajunnut muutoin tarttua (vaikka seuraan jopa toisen kirjailijattaren blogia höh.)
Maija, siinä on joku vaikeus tosiaan! ajattelun kieli ei käänny ihan tuosta noin vaan takaisin.
Post a Comment