Pathfinder

Orson Scott Cardin lähes-uusin, Pathfinder, oli yllättävän toimiva aikaparadoksikirja myös minusta, joka yleensä en siedä mitään aikaparadoksiin viittaavaa. Tämä johtui ehkä äänikirjan erinomaisesta lukijasta (Stefan Rudnicki, luulen, että kirjan viidestä lukijasta tarkoitan juuri sinua, ja jos haluat, saat tulla meille asumaan ja lukemaan iltasatuja) tai ehkä siitä, että Card on ottanut aika omaperäisen lähestymisen paradoksiin (jota kokee tarpeelliseksi vielä, kirjan tapahtumien ohella, selvittää saatesanoissa.)

Kirjan alussa päähenkilön, toisten ihmisten ja eläinten kulkemia polkuja näkevän Riggin, isä lähettää poikansa etsimään sisartaan maan pääkaupunkiin. Jo matkansa alussa Rigg kohtaa kaikenlaisia vaikeuksia, ja poimii lähes pakon edessä mukaansa lähikylästä yhden lapsuutensa ainoista ystävistä, Umbon. Pian matkan alussa käy ilmi, että Umbolla on omat erityiskykynsä, ja pojat aloittavat matkansa varsin luottavaisina - mutta kun pääkaupunki lähestyy, käy ilmi, että näennäisen yksinkertainen etsi-kadonnut-sisar -tehtävä monimutkaistuu valtakunnanpolitiikan astuessa mukaan kuvioihin. Samalla Rigg oppii lisää siitä, miten maailma toimii.

Pathfinder ei ole ainakaan näennäisesti kovin puhdasta scifiä, vaikka lopulta kaikelle selkeän fantastiselle löytyy ainakin pseudotieteellinen selitys. Jokaisen luvun alussa Pathfinder käsittelee myös erästä kolonisaatioavaruusalusta ja sen kohtaloa sekä sitä, miten tämä kolonisaatio liittyy maailmaan, jossa Rigg elää.

Vaikka päähenkilöiden keskustelut aikaparadoksista saavat kirjan hahmojen lisäksi myös lukijan pään usein hieman kipeäksi, täytyy sanoa, että arvosti kovasti Cardin kohtuullisen omaperäistä lähestymistapaa. Toisaalta koin hieman vaivaannuttavana sen, että kirjan teini-ikäiset - etenkin Rigg - ovat lähestulkoon yli-ihmisiä, olkoon nyt sitten, että asialle annetaan mukalooginen selitys. Onneksi vaivaantuminen oli aika vähäistä, sillä Pathfinder oli äärettömän mukavaa luettavaakuunneltavaa, ja kirjan edetessä nuorison keskinäiset voimasuhteet hieman tasaantuivat.

Tykkäsin!