Luin vihdoin loppuun Garth Nixin Keys to the Kingdom -sarjan, ja voin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä luvata, että sarja kantsii lukea kokonaisuudessaan. Yksittäiset osat jäävät pahimmillaan muutoin aika irrallisiksi.
Kun sarjan lukee putkeen, pääsee kaksi asiaa paremmin oikeuksiinsa: ensinnäkin päähenkilö Arthurin muutos sarjan sankarina, kun hän onnistuu saamaan käsiinsä enemmän ja enemmän Arkkitehdin jättämiä avaimia, ja toiseksi Nixin surrealistinen fantasiamaailma ja henkilökaarti. Sitäpaitsi kirjat eivät sarjan edetessä lopu enää siististi, vaan saattavat jäädä jumiin melkoisiin cliffhangereihin, joten lukemalla kaikki kerralla tekee itselleen palveluksen.
Sir Thursdayssa Arthur joutuu armeijaan. Talon sisällä armeijan palvelusaika on satakunta vuotta, eikä sankarimme ymmärrettävästi ole käänteestä kovin innoissaan, kun on vähän kiire universumin pelastamisessa ja sen sellaisessa.
Lady Fridayn kohdatessaan Arthur joutuu pelastamaan ystävänsä Leafin, joka on jäänyt perjantain valtiatteren vangiksi. Perjantailla on muutenkin pahat mielessä etenkin kuolevaisten suhteen.
Superior Saturday on kiinnostuneempi sunnuntain päihittämisestä kuin Arthurista, mutta saattaa kuitenkin Arthurin kotikaupungin melkoiseen vaaraan. Leaf jää Maahan kun Arthur tempaistaan takaisin selvittämään, mistä lauantain velhorouvan tornitalon uumenista löytyy testamentin viimeinen palanen.
Lord Sunday on Arthurin viimeinen vihollinen, ja selvitäkseen voitokkaana Arthur tarvitsee kaikkien ystäviensä apua. Arthur kamppailee sunnuntain herran lisäksi myös itseään vastaan, sillä avainten kerääminen näyttää muuttavan hieman päähenkilön persoonaa.
Jälkikäteen on pakko sanoa, että suosittelen sarjaa kyllä lämmöllä. Olihan se hieman kummallinen, mutta jos kummallisuuteen asennoituu oikein, lukukokemus on oikein mainio ja erinomaisen hauska.
Kun sarjan lukee putkeen, pääsee kaksi asiaa paremmin oikeuksiinsa: ensinnäkin päähenkilö Arthurin muutos sarjan sankarina, kun hän onnistuu saamaan käsiinsä enemmän ja enemmän Arkkitehdin jättämiä avaimia, ja toiseksi Nixin surrealistinen fantasiamaailma ja henkilökaarti. Sitäpaitsi kirjat eivät sarjan edetessä lopu enää siististi, vaan saattavat jäädä jumiin melkoisiin cliffhangereihin, joten lukemalla kaikki kerralla tekee itselleen palveluksen.
Sir Thursdayssa Arthur joutuu armeijaan. Talon sisällä armeijan palvelusaika on satakunta vuotta, eikä sankarimme ymmärrettävästi ole käänteestä kovin innoissaan, kun on vähän kiire universumin pelastamisessa ja sen sellaisessa.
Lady Fridayn kohdatessaan Arthur joutuu pelastamaan ystävänsä Leafin, joka on jäänyt perjantain valtiatteren vangiksi. Perjantailla on muutenkin pahat mielessä etenkin kuolevaisten suhteen.
Superior Saturday on kiinnostuneempi sunnuntain päihittämisestä kuin Arthurista, mutta saattaa kuitenkin Arthurin kotikaupungin melkoiseen vaaraan. Leaf jää Maahan kun Arthur tempaistaan takaisin selvittämään, mistä lauantain velhorouvan tornitalon uumenista löytyy testamentin viimeinen palanen.
Lord Sunday on Arthurin viimeinen vihollinen, ja selvitäkseen voitokkaana Arthur tarvitsee kaikkien ystäviensä apua. Arthur kamppailee sunnuntain herran lisäksi myös itseään vastaan, sillä avainten kerääminen näyttää muuttavan hieman päähenkilön persoonaa.
Jälkikäteen on pakko sanoa, että suosittelen sarjaa kyllä lämmöllä. Olihan se hieman kummallinen, mutta jos kummallisuuteen asennoituu oikein, lukukokemus on oikein mainio ja erinomaisen hauska.
No comments:
Post a Comment