Eräänä päivänä Maata lähestyy muukalaisten avaruusalus. Muukalaiset asettuvat kuuhun ja lähettävät ihmiskunnalle viestin: vuosituhansia aiemmin he ovat rikkoneet ihmisiä vastaan, ja haluavat nyt sovittaa syntinsä. Osoituksena sovituksesta haetaan ihmisiä todistamaan sitä rikosta, joka heitä vastaan on tehty. Hakemuksia tulee tietysti miljoonia, ja niiden joukosta seulotaan muutama kymmenen vierailemaan toisilla planeetoilla.
SAtS käy läpi rikosta ja ihmiskunnan reaktioita siihen pääosin kuuden todistajan kautta. Ensialkuun tapahtumia käydään läpi kahden eri planeetoille joutuneen ihmisen, Luccan ja Camin silmien kautta. Myöhemmin tapahtumien keskipisteeksi kohoaa Soledad, joka todistajana jäi enemmän matkakoordinaattoriksi avaruuteen. Romaanin puolivälissä henkilökaartiin tulee myös lisäyksiä, joita alkuun ei kirjassa nähdä.
Kirjan hyvänä puolena voitaneen pitää sitä, että henkilökaarti on hyvin todentuntuinen ja inhimillinen. On helppo uskoa heidän reaktioihinsa siihen rikokseen, jonka muukalaiset tunnustavat todistajien sen hoksattua tehneensä. Väistämätön haittapuoli on sitten se, että henkilögalleriasta harvasta on vaikea pitää. Hahmoista ainakin itselleni sympaattisimmaksi muodostunut Soledadkin alkaa raivostuttaa kun lähestytään loppua.
Kirjan suurin ongelma on kuitenkin itse rikos, joka ihmiskuntaa vastaan on tehty. Siitä lisää niille, jotka eivät pelkää spoilereita:
Rikos liittyy kuolemanjälkeiseen elämään ja siihen, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ongelma, joka Kresskin toki tuntuu tiedostavan, on se, ettei kirjan visio aiheesta ole kovin suurisuuntainen - kirjassakin on yhä täysi arvoitus, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Tässä mielessä SAtS on kiinnostava ehkä lähinnä siinä mielessä, miten raivokkaisiin kannanottoihin ihmiskunta on aiheen tiimoilta valmis, mutta filosofisesta näkökulmasta kirja on ehkä lievästi lussahdus.
No comments:
Post a Comment